tiistai 30. joulukuuta 2014

Pannari

Pannukakku eli pannari on yksi lapsuuteni lempiherkkuja. Pannari kuului erottamattomasti lauantai-iltaan ja palat laskettiin pikkuveljen kanssa tarkkaan, ettei toinen vaan vahingossakaan saa enemmän. Parhaimmillaan pannari oli silloin, kun olimme saaneet mummolasta rasvaista ja täyteläistä juustomaitoa eli ternimaitoa. Pannari on edelleenkin mummin erikoisherkku ja lapset pyytävät mummolareissuilla mummia sitä tekemään.   



Vaikka pannari nimensä mukaisesti ei kai oikein voi epäonnistua, minulla meni pitkään ennen kuin sain ainesten sekoitussuhteen oikeaksi ja onnistuin pannarin teossa. Tällä reseptillä sitä teen tätä nykyä lasten iloksi (ja vähän omaksikin).

8 dl maitoa
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria (tai tavallista, mutta vaniljasta tulee ihana tuoksu)
ripaus suolaa
½ tl leivinjauhetta
50 g voita tai öljyä

Munat vispataan rikki ja lisätään maito ja muut aineet. Taikina saa turvota huoneenlämmössä sillä aikaa kun uuni lämpiää.

Paistetaan reilu puoli tuntia n. 200 asteessa uunin alaosassa.

Onpa tarkka kuvaus... Keräilen blogiin tunnisteella Kokkikoulu niitä reseptejä, joilla 11 vuotias poikamme aloittelee keittiöpuuhia. Saatan ehkä joutua kiinnittämään vähän enemmän huomiota paistoaikoihin ym. pikkujuttuihin...


Yksi nautti tänään pannarinsa ilman hilloa, toiselle käy vain Saarioisten lettuhillo ja minä laitoin
 omatekoisia omena- ja mustaherukkahilloja sekaisin. 



sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Savuavat rauniot




Viimeksi toivottelin teitä tervetulleiksi Piparikujalle. Kylää kierteli joulun ajan kaksi korppikotkaa valmiina iskemään hampaansa karkkikuorrutettuihin kattoihin, ja tapaninpäivän jälkeen annoin luvan tuhota. Jäljelle jäi vain tomusokeria pölisevät rauniot, jotka ajattelin jauhaa juustokakkupohjaa varten tai vaikka jäätelön päälle ripoteltavaksi.


Marikan joulumenu...
Jouluvalmistelut päättyivät minun osaltani tuohon piparkakkuprojektiin, sillä kovalla kuumeella viikko ennen joulua alkanut flunssa osoittautuikin keuhkokuumeeksi. Joulusuunnitelmat menivät uusiksi, sillä minusta ei ollut reissuamaan Savon sydämeen kuumeisena ja yskivänä. Yllättäen edessä olikin kotijoulu, johon emme olleet millään tavalla varautuneet. Mies hoiti sitten aatonaaton ryysiksessä ruokaostokset ja hankki kuusen, sekä laittoi aattona pöydän koreaksi, paketoi lahjat ja koristeli kuusen lasten kanssa. Minä keskityin lähinnä hengittämiseen, mikä oli hetkittäin aika tuskaista. 

Joulu oli ja meni rauhallisissa merkeissä ja tauti on voiton puolella (toivottavasti), joskin olo on lähes kahden viikon sairastamisen jäljiltä vielä hutera. Uusin voimin kohti uutta vuotta!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Piparikuja

Vihdoinkin pipari-, karkki- ja pikeerisekamelska saatiin taklattua! Ensilumi leijaili kujalle ja pihoille, viimeisetkin lumikinokset kolattiin paikoilleen ja loput karkit taisivat löytää tiensä parempiin suihin. Kaikkein paras palkinto on se into, jolla pojat osallistuivat leivontaan, suunnitteluun ja koristeluun. 

Minulla ja pojilla on ilo toivottaa Sinut tervetulleeksi Piparikujalle!


Kolmen erillistalon kokonaisuus sijaitsee rauhallisella paikalla päättyvän kujan päässä. 

Talot ovat pohjaratkaisultaan identtisiä, mutta jokainen on oma persoonansa.

Tämä talo sopii vaativimmallekin sokerihiirelle. 

Korkeissa huoneissa on tilaa pitää lemmikkinä vaikka kirahvia. Tiiliseinät tuovat kotoista tunnelmaa.

Tunnelmallinen pihapiiri on talven ihmemaa.

Tämän talon abstrakti design on luovan, nuoren arkkitehdin kädenjälkeä. 

Pihapiirissä on lasten mukava rakennella lumiukkoja. 

Rauhallisen valkoisessa villassa yhdistyvät pihlajaiset yksityiskohdat ja hopean kimallus. 

Makoisaa Joulua! 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Uusi tuttavuus Fazerilta


Mieheni sai eilen lahjaksi ihanan herkkukorin, jonka kimppuun kävin tietysti innokkaana. Hän kun on lopettanut karkinsyönnin (huomattavasti paremmalla menestyksellä kuin minä, kröhöm...), jouduin uhrautumaan ja maistelemaan herkkuja ;) 


Korista löytyi tämä Fazerin talvikauden uutuus: 


Fazer.fi:n mukaan Karl Fazer-sesonkimaku sisältää raikasta omenaa, rapeaa krokanttia ja
hasselpähkinää sekä herkullista 47 % tummaa suklaata.

Pakkohan tätä oli heti maistaa... Yleensä 47 % suklaa osuu aika sopivasti minun makuuni, varsinkin jos mausteena on chiliä. Toisaalta jokunen vuosi sitten myynnissä ollut Fazerin tumma päärynäsuklaa esanssisuudessaan ei kolahtanut yhtään. Ennakko-odotukset olivat siis hiukan ristiriitaiset. 



Suklaa on pähkinöiden ja omenan ansiosta mukavan sattumaista. Maku oli yllättävän kerrostunut. Ensin tuli tuttu makean tumma suklaa, sitten häivähdys kinuskia ja lopuksi suuhun jäivät marmeladiset omenapalat, jotka maistuivat hyvin selkeästi siltä miltä pitääkin - omenalta. Eli suklaapalan jälkeen suussa oli omenan eikä suklaan maku, mikä ei ollut ollenkaan huono asia. Kokonaisuus on kuitenkin melkoisen makea, joten tätä en ainakaan minä voi vetää näkkileipätyyliin (kröhöm...) kuten Fazerin sinistä. Tai ehkä se vain johtui tästä flunssasta, kun ei oikein muutenkaan ruoka maistu. 

(Täytyy tämän kyllä olla vakava tauti, kun ei suklaa maistu.)

Summa summarum: Kannattaa kokeilla, jos 

* Pidät suklaan ja hedelmien yhdistelmästä
* Nautit tummahkon suklaan mieluummin makeana kuin kitkeränä


torstai 18. joulukuuta 2014

Piparkakkutaloja

Piparkakkutalon väkertäminen on minun ja pojan yhteistä puuhaa. Joka vuosi lapset (tai erityisesti tämä vanhempi kappale heistä) saavat osallistua talon suunnitteluun ja rakentamiseen. Niinpä olemme rakentaneet kerrostalon, ritarilinnan ja joskus ihan perinteisenkin mökin.


Ihan ensimmäinen mökkini

Kerrostalo, vm 2008

Viime vuonna tehtiin opeille joululahjaksi karkkilaatikoita. Piparirasiat täytettiin Fazerin sinisillä, Fazerina ym. konvehdeilla. Tämä tuntui olleen saajilleen mieleinen lahja. Eikä ainakaan jää turhaa krääsää jälkeenpäin nurkkiin pyörimään.



Tänä vuonna en innostunut kaavojen piirtämisestä, joten kun sopivasti kauppareissulla vastaan tuli Orthexin piparkakkutalomuotti, se päätyi oitis ostoskärryyn.



Tänä vuonna halusin päästä myös vähän toteuttamaan itseäni, joten päädyimme tekemään kolme taloa. Jokainen innokas saa sitten tehdä siitä omanlaisensa luomuksen. Valitettavasti projekti keskeytyi, kun pääsuunnittelija ei 38 asteen kuumeessa ole ihan piparkakkutalokunnossa. Saa nähdä, tuleeko näitä koskaan koottua vai syödäänkö saman tien.



Oli lopputulos sitten mikä tahansa, tällaisella pikku projektilla taataan torppaan piparin tuoksu moneksi päiväksi ja mukavaa yhteistä joulupuuhaa on ollut äidillä ja pojalla!



lauantai 13. joulukuuta 2014

Talvisia maisemia

Aamulla varhain eräs pieni mies kömpi herättelemään minua. Kello oli vähän yli seitsemän ja ihmettelin ulkoa kajastavaa valoa, mikä ei todellakaan ole tyypillistä ko. kellonajalle tähän vuodenaikaan. Syy selvisi pikaisella kurkistuksella ulos ikkunasta... 










Nyt kun tämä lumi vielä pysyisi maassa eikä muuttuisi kaameaksi loskaksi ja takaisin mustaharmaaksi ankeudeksi! 



Limemarinoitu kuha

Tämä resepti on bongattu Hesarista vuosia sitten ja siitä on tullut jouluun ja välillä muihinkin vuodenaikoihin kuuluva suosikki. Vaalea kala kypsyy sitrusliemessä ja muodostaa kirpeydessään oivan makuparin makeahkolle, tummalle leivälle.


Kalasta on poistettu ruodot v-viillolla.

Tarvikkeemme ovat:

200 g kuhafileetä
1 dl oliiviöljyä
2 limetin mehu
1 tl rouhittua mustapippuria
1,5 tl rouhittua merisuolaa
1/2 - 1 pienehkö sipuli pienenä silppuna

Leikkaa kala noin sentin levyisiksi viipaleiksi ja laita viipaleet lasitölkkiin. 
Sekoita muut aineet keskenään ja kaada liemi kalapalojen päälle. 
Anna maustua jääkaapissa 1-2 vrk ennen tarjoilua. 
Tarjoa esim. saaristolaisleivän päällä. 


Matkalla jääkaappiin...


...ja pari päivää myöhemmin leivän päällä matkalla suuhun :) 



keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kakkusia

Vuodessa on ainakin kaksi ohitsepääsemätöntä syytä väkertää täytekakkuja, nimittäin poikien syntymäpäivät. On niitä kakkuja sitten tullut väkerrettyäkin. Näitä katsellessa muistuu mieleen, kuinka itkua tuhertaen väänsin esikoisen 1-vuotiskakkua. Jostain se opettelu piti aloittaa ja työ on kyllä todellakin tekijäänsä opettanut vuosien varrella.

Lapset ovat saaneet toivoa, millaisen synttärikakun haluaisivat. Kyllä he sitten ovatkin laittaneet minut tiukille. Kun tuskailin kerran kuopukselle jonkin toiveen mahdottomuutta, hän vain tuumaili: "No opettele!" Tässä muutama maistiainen siitä opettelusta.

Angry Birds Star Warsin innoittamana
Angry Birds - villitystä syksyltä 2013
3 v tuli keittiöön Jeff Corvette kädessään: Äiti, tee tällainen!
No sitten tehtiin sellainen.

Seuraavana vuonna oli mallina Shu Todoroki. Näissä Cars-
kakuissa joutui kyllä mielikuvitus koetukselle. 

Jalkapallo valtasi perheen muutama vuosi sitten ja sehän näkyy sitten kakuissakin.
Tässä harjoiteltiin korinpohjapursotusta.
Dr. Oetkerin jalkapallokoristeilla oli helppo loihtia ihan oikea
tekonurmi. Pojat ideoivat kentän laidalle mainoskyltit.
Jalkapallon MM-kisat innoittivat Brazuca-kakkuun. Teema-kulho toimi
oivallisesti muottina puolipallolle.



Sokerimassasta sai kivaa marmoria kakun reunoille ja
 suklaisista Alku-karkeista tehtiin ratapölkkyjä.

Sokerimassaharjoittelua omassa synttärikakussa.

Turtles oli aikoinaan esikoisen lemppari.
Marjaisiakin kakkuja tulee tehtyä, tässä mustikkainen täytekakku.
Mustikkaa harvemmin näkee täytekakuissa varsinkaan koristeena, mutta
toimii mainiosti ja kakku on raikas.





tiistai 9. joulukuuta 2014

Pätkismuffinssit

Muffini, muffinssi, cupcake, kuppikakku... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sen verran jäärä olen, että meillä leivotaan edelleenkin muffinsseja, ilman kuorrutuksia, panostaen herkulliseen taikinaan, jossa useimmiten ei suklaata säästellä.

Koulun myyjäisiin leivoin Kinuskikissan Pätkis-muffinsseja. Alkuperäisessä ohjeessa taikinaan rouhitaan puolet Pätkiksistä ja puolet laitetaan kokonaisena muffinsin päälle. Vedin tässä kohtaa mutkan suoraksi ja rouhin koko pussillisen taikinan joukkoon. Ei ehkä olisi kannattanut, ainakin herkkusuupoikani kaipaili enemmän mintun makua, mikä olisi varmaan toteutunut, jos muffinssista olisi löytynyt iso suklaayllätys.

Pätkis-rouhe maistuisi varmaan minkä tahansa kanssa... 

 Tällä ohjeella syntyi 14 kpl suht isoja muffinsseja.

1 Pätkis Mini Bites -pussi
150 g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl maitoa tai kermaa

Työohjeet: Vaahdota voi ja sokeri, vaahdota joukkoon munat yksitellen, lisää kuivat aineet vuorotellen nesteen kanssa, sekoita joukkoon rouhittu suklaa. Paista 225 asteessa n. 12 minuuttia.


 
Paperivuoat olivat päässeet loppumaan, joten piti turvautua silikonivuokiin.
Kuka sanoo, että muffinssin pitäisi olla pyöreä? 
Vähän persoonallisen muotoisia näistä sitten tuli. 


lauantai 29. marraskuuta 2014

Nyhtöhirveä

Hirven lapa on helppo herkku, mutta vaatii aikaa. Olen tehnyt siitä aiemmin pataruokaa ja pitkällä haudutuksella hirvi hautui mureaksi ja maukkaaksi. Tällä kertaa kokeilin nyhtöhirveä. Ohje on summamutikkainen, kuten yleensäkin minulla ruoanlaitossa. Idea selvinnee silti, mausteita voi säätää maun mukaan.

Paloittele 800 g hirven lapaa muutamaksi isoksi kimpaleeksi, sen verran, että saat mahtumaan ne pataan. Ota pinta lihoihin kuumalla pannulla. Kiehauta rautapadassa haudutusliemi. Lisäsin veteen riistafondia, 2 silputtua salottisipulia, maustepippureita, pari laakerinlehteä ja timjamia. Saattoi sinne muutakin mennä (pahoittelen epätarkkaa reseptiä, niitä riittää kokeilevassa keittiössäni...). Pieni makeus ei tekisi pahaa, taidan seuraavalla kerralla laittaa mukaan hautumaan kuivattuja luumuja. Sitten vain lihat liemeen, kansi päälle ja pata uuniin vähintään viideksi tunniksi, lämpöä 125 astetta. Liha on tässä vaiheessa pehmennyt revittävään kuntoon, joten sen saa helposti kahdella haarukalla "nyhdettyä" säikeiksi. Pulled porkin nimi kuvaa kyllä hyvin työmetodia. Hirvi on varsin kuivaa, joten lientä voi laittaa reippaasti kostukkeeksi. Tarkista suola.


Nyhtöhirviburgeri, ole hyvä!
Huomaan, että food photography on selvä henkilökohtainen kehityskohde...

Sitten tarjoiluun. Ensin syötiin hirveä perunoiden ja uunijuuresten kanssa, ihan jees. Todella oikeuksiinsa tämä herkku kuitenkin mielestäni pääsi burgerin täytteenä. Täysjyväsämpylän väliin vähän barbequekastiketta, salsaa, ranskankermaa, salaattia, korianteria tai mitä nyt tykkäät laittaa. Eräässä ohjeessa näin höysteenä marinoitua punasipulia, varmaan ihan kiva, jos sipulista tykkää (minä EN tykkää). Maustekurkut, miksei vaikka puolukkahillo, kun riistasta on kyse. Mielikuvitus rajana!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Suklaabanaanikakku

Tämä resepti on ensimmäinen itse kehittelemäni kakkuresepti ja se on peräisin sinkkuajoilta, jolloin en todellakaan viettänyt aikaa keittiössä. Lukemattomia kertoja olen tätä leiponut, joskus hieman säätäen, mutta perusresepti on ja pysyy. Takuuvarma herkku kahvipöytään!



Tarvikkeemme ovat: 
200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
100 g suklaata (Fazerin sininen tai mistä nyt satut tykkäämään)
1 iso banaani
Vuokaan: Voita ja Suklaa Manna-ryynejä

Ja näin se syntyy:

Voitele rengasvuoka ja jauhota Suklaa Mannalla.
Rouhi suklaa ja soseuta banaani.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri.
Lisää kananmunat yksitellen vatkaten.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilöiden.
Lisää suklaa ja banaani, sekoita tasaiseksi.

Paista 175 asteisessa uunissa n. 35-45 min, omassa uunissani valmista tulee hieman alle 40 minuutissa.

Halutessasi voit tehdä kakun päälle mokkakuorrutuksen. Itse teen sen summamutikassa kahvista, tomusokerista ja kaakaojauheesta, voita lisäämällä saa kiiltoa. (Pitänee kehitellä kuorrutusohje, kun joka kerta mietin erikseen, mitäs siihen nyt tulikaan.)

Vähän sokerimassakukkasia tms. koristeeksi et voilá!


perjantai 21. marraskuuta 2014

Kynttilän valossa, kinttu koholla



Kuntoiluinnostukseni sai tylyn lopun jo muutaman viikon jälkeen, kun polvi sanoi sopimuksensa irti maanantain lenkin jälkeen. Ihan nätisti meni 1,5 km hölköttely + jokunen kilometri kävelyä, olisiko sitten juoksuspurttikokeilu ollut liikaa. Maanantaina on edessä lääkärireissu. Nyt sitten köllöttelen sohvalla tyyny polven alla ja tuijotan kynttilänvalossa laatuviihdettä (not). Parempia aikoja odotellessa...



maanantai 17. marraskuuta 2014

Tästä se lähtee!



Savuporopiirasista se viimeksi alkoi...

Nimittäin minun blogiurani, versio 2.0. Starttasin ensimmäisen blogini vuonna 2007, teemana ruoka ja leivonta. Alkuinnostuksen jälkeen blogi (tai bloggaaja...) vaipui horrokseen. Pasta bolognesen kuvaaminen nettiin ei ehkä ollut riittävä inspiraation lähde ja kakutkin häipyivät parempiin suihin ennen kuin ehtivät blogin täytteeksi.


Graniittia, graniittia...
Aloitetaan siis alusta ja vähän laajemmalla teemavalikoimalla. Talostamme löytyy kiveä sisältä ja ulkoa, joten kotiteeman otsikoksi valikoitui KIVI. Talo ei ole ihan uudenkarhea eli hommia riittää. Ensi keväänä perehdytään pihakiveysten ladontaan, ja talven mittaan pohditaan, kuinka rouhean graniittitakan ympärille tehdään viihtyisä takkahuone. Remonttipeukaloni on tukevasti keskellä kämmentä, eli ihan omakotiasujan perikuva ;)


Kakkuihin tuli hieman haastetta
kuopuksen Cars-hulluuden ollessa
pahimmillaan.
Toinen pääteema saa nimensä niistä hetkistä, kun keittiössä näperretään. KAKKU on se juhlahetki, mutta yhtä hyvin teeman alle mahtuvat miljoonannet turnausmokkapalat, lohikeitto tai se bolognese. Yritän malttaa kirjata ylös muutakin kuin lopputuloksen, jotta tästä alkaisi muodostua keittokirja suosikkiresepteistäni ja samalla paikka, josta ne löytää myös perheen aloitteleva leipuri sitten kun hän päättää yllättää meidät ensimmäisellä mutakakullaan.


Eikä tässä vielä kaikki. Kivi & Kakku voi olla mitä vain maan ja taivaan väliltä, elämää itseään. Joskus sukelletaan  kiireisen lapsiperheen arjen syövereihin, joskus keikistellään kenkäfriikkinä glitterikorkkareissa ja saatetaanpa vaikka eksyä lenkkipolullekin. Lopputuloksena olen ehkä oppinut käyttämään Bloggeria (tämän suhteen en tällä hetkellä ole kovin optimistinen...) ja ottamaan vähän parempia valokuvia.

Tervetuloa mukaan matkalle!