tiistai 30. kesäkuuta 2015

Istutusallas

Katselin tuossa julkaistujen tekstien luetteloa parin viime kuukauden ajalta ja kyllähän nämä kirjoitukset pyörivät tasan kahdessa teemassa, mitä tuli syötyä ja mikä kukkii pihalla. Huutakaa hep, jos kyllästytte näitä samoja horsmia katselemaan... Kävin jälleen kameran kanssa ulkoilemassa ja muistin, että yksi postaus on rästissä. Nimittäin se istutusallas, jota keväällä väsäiltiin (KLIK). 

Pioni, päivänlilja, kärhö, muratti. Paljon koristekatetta.

Suoraan sanottuna, minua on alkanut koko allas hiukkasen jurppia. T'ähän on kaksi syytä, joista toisesta (tai oikeastaan molemmista) voi syyttää ihan vaan itseään. Ensinnäkin, halusin perenna-altaan enkä kesäkukka-allasta. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kesänä ja varmaan vielä aika monena seuraavanakin istutus ei ole oikein minkään näköinen. Varsinkaan, kun kerrankin yritin tehdä ns. ohjeiden mukaan ja istuttaa vaan vähän ja sitten lisätä sen mukaan, miten kasvit viihtyvät ja alkavat tuuhentua. Tämän ongelman toivottavasti korjaa aika. Sillä välin tyydytään koristekatteeseen - ja ehkä muutamaan kesäkukkaan.

Muratit eli säälittävä yritys saada allas näyttämään edes joltakin. 

Päivänliljat selvisivät ihme kyllä laiminlyötyinä pari kuukautta kevätmessuilta istutukseen.
Mokomat lähtivät kasvuun niin hitaasti, että pelkäsin niiden jo kuolleen.
Nyt näyttää siltä, että viimeinenkin kahdeksasta taimesta on hengissä.










Sitten kun perennat joskus innostuvat kukkimaankin, väritys tulee olemaan vaaleanpuna-valko-violetti. Tähän on tarkoitus syksyllä lisätä sipulikukkia, kenties hyasinttia vaaleanpunaisena. Sitten olisi vuorossa kärhö vaaleanpunaisine kukkineen ja pioni, joka muistaakseni on ripauksella violettia maustettu valkoinen. Myöhemmin kesällä on sitten valkoisen ja violetin päivänliljan vuoro. Ehkä vielä jotain lisää. Gladioluksia kenties, jos ne kukkisivat päivänliljojen jälkeen? Saas nähdä, onko ensi kesänä kukkaraporttia. En ole vielä kovin luottavainen. 

Toinen asia on sitten sen altaan ympärys, joka jäi kesken. Edelleen siitä puuttuu kuorma kiviä ja hiekka paistaa montun pohjalta. Ja ihan vaan siksi, että ei nyt ole ollut tähän oikein inspiraatiota ja kaikki muu puuha on kivempaa. Ehkä tämä vielä joskus valmistuu. Aaarghhh. 



Näissä oloissa ei pitäisi varmaankaan miettiä yhtään uutta projektia, kuten esim. vuorenkilpien siirtoa uuteen penkkiin tontin nurkkaan. Tai uuden päivänliljapenkin perustamista sisäänkäynnin eteen. Tai vanhan päivänliljapenkin laajentamista. 

Ynnä muuta. 
Ynnä muuta. 
Ynnä muuta. 

Kumpaan ihmisrotuun tunnistat itsesi kuuluvaksi? Miljoona suunnitelmaa, joista vain murto-osa toteutuu ja niistäkin osa jää kesken? Vai hommat loppuun viimeistellysti ja siististi yhtä kyytiä ja rivakkaa tahtia? 


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Rucola-seesamipesto

Eilen kauhistelin yrttilaatikon valtaisaa rucolapuskaa, joten tänään otin heti aamusta sakset käteen ja suuntasin pihalle sadonkorjuuseen. Päätin tehdä koe-erän rucolapestoa, sillä rajoitteella, että ainesten tulee löytyä kaapista ilman kauppareissua. Näin syntyi rucola-seesamipesto. 

Heittelin tehosekoittimeen parin ison rucolanipun lisäksi hiukan ruohosipulia, kuivahtaneen palan parmesaania, pari valkosipulinkynttä ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Mausteeksi suolaa ja mustapippuria ja maistelun jälkeen vielä raikastukseksi sitruunamehua. Sörsseli pääsee illalla grillatun possun sisäfileen kyytipojaksi. Taitaa tosin grillaukset mennä tänään aika myöhäiseksi.





Pestoa voi pakastaa, joten erilaisista rucolapestokokeiluista päästään meillä nauttimaan vielä syyssateillakin. Ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen voisikin kylvää toisen sadon kasvamaan, rucola nimittäin iti todella nopeasti. 

perjantai 26. kesäkuuta 2015

What a difference a lawn makes

Muistatteko keväältä ne ankeat multakuvat?




















































Jotain hyötyä sateisesta kesästä: Nurmikko on saanut riittävästi vettä ja piha on enää hiukkasen laikukas. Ehkä ne loputkin siemenet vielä itävät. Joka tapauksessa nurtsi on vihdoinkin leikattu ensimmäistä kertaa ja piha alkaa näyttää vihreältä. Wuhuu! 



Tässä vaiheessa kesää kukintavuorossa ovat kurjenmiekat, juhannusruusu ja suikerotuhkapensas, sekä akileijat, sammalleimu ja ruohosipuli. Päivänliljoista olen vähän huolissani, niissä ei nimittäin näy juurikaan nuppuja. Jakohommia on siis edessä, josko siitä sitten virkoaisivat ensi kesänä kukkimaan. 

Yksi keltainen kurjenmiekka on eksynyt etupihan isoon penkkiin.
Taidanpa siirtää sen toiseen penkkiin keltaisten päivänliljojen seuraksi. 

Violetit kurjenmiekat availevat kukkiaan... 

...mutta rankkasade ei näille herkille kaunottarille sovi. 

Suikerotuhkapensas on valkoisenaan kukkia. 

Tätä kasvia ei leikkaaminen todellakaan häiritse. 





Valkoisessa akileijassa on kauniit kerrotut kukat.

Ruohosipuli kukkii runsaasti, satoakin on enemmän kuin tämä perhe kykenee kuluttamaan.

Juhannusruusun kukinta oli nopeasti ohi. Terälehdet varisivat melkein heti kukkien puhjettua,
ei tainnut kesäsade oikein miellyttää ruusua. 
Salaatti kasvaa ilahduttavaa vauhtia.

Rucola villiintyi viikossa pienistä nysistä täydeksi viidakoksi.

Seuraavaksi taitaa sitten olla tulossa rucolareseptejä...  On nämä puutarhahommat vaan kummallisia, pikkusormen kun antaa niin koko käsihän siinä sitten menee ;)

torstai 25. kesäkuuta 2015

Cobb-salaattia ja shoppailua

Kävin eilen poikien kanssa Jumbossa kesävaateostoksilla. Kaappi-inventaarin perusteella lähtötilanne oli varsin hyvä, joten massiivista vaatevuorta ei ollut tarvetta lähteä hakemaan. Onneksi, sillä shoppailussa on lasten kanssa omat haasteensa. Pienemmällä menee hermot varsin nopeasti, mutta hän on jo muuttunut sen verran vaatetietoiseksi, että en voi enää ostella oman pääni mukaan. Isommalla taas on hyvin vahva käsitys siitä, mitä haluaa ja tuska seuraa siitä, että a) sitä himoittua vaatekappaletta ei löydy ja b) äiti ei hyväksy himoitun vaatekappaleen hintaa. Käykö teillä koskaan näin? 

Annoin periksi. 

Minions-pyjama teki pikkumiehen onnelliseksi. 

Chico's hoiti välitankkauksen ja lounaaksi popsittiin paneroitua kanaa, juustohampurilaista sekä Cobb salaattia. Tämä herkku oli minulta tyystin unohtunut ja se olikin kivaa vaihtelua ja erittäin ruokaisa. Cobbin salaatin sanotaan olevan lähtöisin 30-luvun Hollywoodista Brown Derby-ravintolasta, jonka omistaja oli Robert Cobb.

Kuten yleensäkin klassikkoannoksista, Cobbistakin löytyy netistä useita versioita. Cobb-salaatista löytyy broileria tai kalkkunaa grillattuna, rapeaa pekonia, keitettyä kananmunaa, sinihomejuustoa, avokadoa ja tomaattia. Chicon salaatissa kalkkuna oli nyhtöversiona, mikä toimi oikein hyvin. Tälle salaatille alkuperäismuodossaan on ominaista, että lisukkeet asetellaan riveiksi salaattipedin päälle eli what you see is what you get. Ja koska ainesosat ovat hyvinkin tuhdit, tästä ei todellakaan jää nälkä.

Lisää Cobbin salaatin tarinasta voit lukea esim. The Foodmavenista.


Todella runsas lounassalaatti, taas jaksoi shopata. 

Meidän lasten lemppari, paneroitu kanafilee. 

Sellainen shoppausreissu oli se. 
Oletko sinä tehnyt ale-löytöjä? 
Oliko Cobb ennestään tuttu herkku? 


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Papupihvejä ja barbequekastiketta


Halusin kokeilla juhannukseksi jotain uutta ja googlailun tuloksena päädyin tekemään papupihvejä ja makean savuista barbequekastiketta. Inspiraation lähteenä olleet reseptit ovat peräisin Ruokala.netistä ja Kotikokki.netistä, mutta en tietenkään malttanut olla tuunaamatta niitä omaan makuuni sopiviksi. T'äytyy tosin tunnustaa, että joskus tuunailut johtuvat siitä, että kaapista löytyy sopivasti jotain korvaavaa tuotetta (kun ostoslistan tekijä on unohtanut ostaa sitä oikeaa ainesosaa...).



Kidneypapupihvit (6 pihviä)

puolikas sipuli pieneksi silputtuna ja kuullotettuna
tölkillinen kidneypapuja chilikastikkeessa
2 pientä porkkanaa keskikarkeana raasteena
1 dl lettujauhoja
pari kourallista rouhittuja cashewpähkinöitä 
tilkka vettä
suolaa ja pippuria
(chilijauhetta tms tulista)

  1. Silppua ja kuullota sipuli. Itse en ole mitenkään päin sipulin ystävä, joten laitoin vain puolikkaan. Jos sipuli on elämäsi rakkaus, voit laittaa vaikka kokonaisen sipulin. 
  2. Valuta pavut ja soseuta ne sauvasekoittimella. Ei ole niin tarkkaa, vaikka jäisi sattumiakin. 
  3. Raasta porkkanat keskikarkealla terällä. Alkuperäisohjeessa porkkanaa oli vain desi, mutta kaipasin hieman lisää makeutta papujen miedon maun vastapainoksi, joten lisäsin porkkanan määrää. 
  4. Rouhi pähkinät. Alkuperäisohjeessa oli käytetty auringonkukansiemeniä, mutta koska rakastan cashewpähkinöitä, vaihdoin siemenet pähkinöihin. Pääasia, että jostain ainesosasta tulee pihveihin rapsakkaa suutuntumaa. Suolapähkinät voisivat myös olla veikeä lisä. 
  5. Sekoita pavut, porkkanaraaste, jauhot ja pähkinät tasaiseksi massaksi ja lisää tilkka vettä. Mausta. Jos haluat tulisempia pihvejä, lisää chiliä jossain muodossa. 
  6. Paista öljyssä kauniin ruskeiksi. 
  7. Nauti! Tällä kertaa lisukkeena oli salaattia, tsatsikia ja grillattuja kasviksia. Pihvit sopisivat oivallisesti hampurilaisen täytteeksi. 



Barbequekastike

1 iso sipuli
puolikkaan valkosipulin kynnet
2 isoa porkkanaa
3-5 dl coca colaa (sokerista, ei lightia)
½ dl chiliketsuppia
½ sitruunan mehu
3 rkl muscovadosokeria
3 rkl valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
3 tl savupaprikajauhetta

  1. Kuori ja paloittele sipuli ja porkkana isoiksi lohkoiksi. Kuori valkosipulit. Paahda kasvikset uunissa 250 asteessa ilman öljyä, kunnes pinta tummuu. 
  2. Keitä tummiksi paahtuneita kasviksia kattilassa muiden ainesten kanssa noin puoli tuntia. Porkkanat kannattaa paahtamisen jälkeen pilkkoa pienemmiksi, niin kypsyvät nopeammin. (Unohdin kattilan liian pitkäksi aikaa kiehumaan, jolloin soosin maku oli tiivistynyt aika hurjaksi. Tilanne selvitettiin lisäämällä kokista.)
  3. Soseuta sauvasekoittimella, siivilöi ja purkita. Anna maustua seuraavaan päivään kylmässä. 




Kastikkeesta tuli lopulta varsin hyvää, vaikka välimaisteluissa epäilytti välillä aika paljon. Tuoreeltaan maku oli alkuun makea ja jälkimaku oikein ronskisti savuinen. Maut tasoittuivat kylmässä todella paljon joten kannattaa valmistaa kastike edellisenä päivänä. Yhdistä: Vähän kaikkeen grillattuun. 

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannusherkkuja

Vietimme leppoisaa sukujuhannusta vanhempieni mökillä. Valitettavasti sää ei oikein suosinut ja itikoita inisi korvanjuuressa sadoittain, joten aikaa vietettiin paljolti sisätiloissa. Serkuksilla oli seuraa toisistaan ja ääntä ja eläväistä menoa toden totta riitti :) Vaikka vesi oli kylmää, lapset innostuivat uiskentelemaan useampaankin kertaan. Ja jopa minä heitin talviturkkini hampaat kalisten! 

Keskikesän synttärisankareita juhlittiin lauantaina perinteisesti mansikkakakulla ja muilla herkuilla. Koekeittiön tuotoksista eli papupihveistä ja cocacolakastikkeesta tulee sitten ohjeita erikseen :) 

Grillissä tirisi juhannuksen kuluessa monenmoisia herkkua burgereista vaahtokarkkeihin.
Tällä kertaa pöytään katettiin mm. possu- ja broileripihvejä sekä grillattua kesäkurpitsaa ja paprikaa. 

Kidneypavuista syntyi makoisat kasvispihvit. 

Kylmäsavulohi on uusien perunoiden uskollinen ystävä. 

Salaatti sai höysteekseen juustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja paahdettuja cashewpähkinöitä.

Barbequekastikkeeseen lorahti reippaasti cokista. 

Kakkumakuja on monenlaisia, kun pöydässä on 13 kakunsyöjää.
Niinpä tarjolla oli kermaista mansikkakakkua ja suklaista sacherkakkua. 
 
Mansikkakakku täytettiin soseutetulla mansikalla ja vaniljarahkan ja kermavaahdon seoksella.
Äitini täytekakut ovat aina maistuvia ja meheviä! 

Juniorikondiittorit  (12 ja 10 v) vastasivat sokerimassakoristeista. 

Niitä syntyikin lasten koristetehtaasta useita ja toinen toistaan mielikuvituksellisempia. 

Tässä taisi olla yksi kolmesta synttärisankarista... 

Ja tokihan Frozen-fanin kakkuun pääsi myös Olaf :) 


Sokerimassa-askartelu oli selvästi lapsille mieleistä puuhaa. Unohtakaa muovailuvahat ja laittakaa lapset värkkäämään koristeita kakkuihin! 



torstai 18. kesäkuuta 2015

Iloista Juhannusta!

Varma juhannuksen lähestymisen merkki - sää on kylmä ja sateinen... Eipä anneta sen haitata, vaan nautitaan keskikesän juhlasta ja yöttömästä yöstä, sateen sattuessa sateessa. 

Iloista Juhannusta sinulle, rakas lukijani! 




lauantai 13. kesäkuuta 2015

Vihdoinkin terassikelit!

Tänään oli kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä. Ihanaa! Sen kunniaksi paitsi grillasimme, niin myös söimme ulkona. Prinssihäiden seurannan lomassa ruoka pysyi aika peruslinjalla eli grillipihvit possun ulkofileestä, maustevoi, uudet perunat, yksinkertainen salaatti ja grillattua paprikaa. Kattauksessa pääsivät pitkästä aikaa käyttöön kesäiset farkkutabletit, jotka pitävät terassilla servetit tuulelta turvassa. Ostin niitä aikoinaan Tammisaaresta pienestä käsityöläisputiikista ja teetin myöhemmin lisää paikallisella ompelijalla omista käytöstä poistetuista farkuista. 







  





Leppoisaa lauantaita! 


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Plica ja päivän mättö

Ei, otsikossa ei lue plikat ja päivän mättö, vaan tämän viikon uusi opittu sana on plica.

Poika on valitellut polveaan pitkin kevättä ja maanantaina se sitten äityi siinä määrin pahaksi, että hän joutui jättämään jalkapallomatsin kesken. Sitä ei ihan vähällä tapahdu, joten oli todellakin aika selvittää, mikä polvessa on vialla. Niinpä tällä viikolla on käyty fysioterapeutilla, ortopedilla ja lopulta magneettikuvauksessa. Ja niin tutustuimme plicaan. 

Plica on polven sisäsyrjän nivelkalvossa oleva poimu, joka on ahkeran googlauksen perusteella jäänne sikiöajoilta eikä yleensä aiheuta mitään ongelmia. Syystä tai toisesta se voi kuitenkin ärtyä ja aiheuttaa kipua. Hyvä puoli tässä vaivassa on se, että sen pitäisi parantua levolla ja tulehduskipulääkkeillä. Tässä onkin sitten avainsana tämän ja tulevien viikkojen elämiseen ja olemiseen: lepo eli rasituskielto. Ja nyt siis puhutaan 12-vuotiaasta, joka treenaa 5 kertaa viikossa + pelit ja turnaukset, juoksentelee tuntikausia päivittäin ulkona kavereiden kanssa ja lopun aikaa hyppii trampalla ja pelaa säbää kotipihassa. 

Tässä poika kuulee, että nyt pitää levätä 3 viikkoa ja Helsinki Cup voi olla vaarassa... 

Kuumeisesti olemme pohtineet, mitä tekemistä keksitään, että poika todella malttaa ottaa rauhallisesti. Tänään se tarkoitti leffamaratonia höystettynä massiivisella kasalla mässyä. Linnoittauduimme siis päiväksi poikien kanssa takkahuoneen sohvalle. Sälekaihtimet kiinni ja leffat pyörimään.



























Ensin katsottiin Night at the museum: Haudan salaisuus, jonka jälkeen vuorossa oli Paddington. Tässä vaiheessa alkoi ote herpaantua, emme selvästikään ole tottuneet istumaan tuntikausia telkkarin edessä yhteen putkeen. Lopuksi vielä leffa Alexander-pojan ja hänen perheensä todella huonosta päivästä. Filmtownin irttarilaarien antimet takasivat pahan olon... 









Kivaa oli, mutta ei tätä oikein voi tavaksi ottaa. Tänään oli sen verran kipeä polvi, että oli vain pakko saada lapsi pysymään jollakin konstilla edes osa päivästä aloillaan. Toivotaan, että vaiva alkaisi pian helpottaa, ettei ihan vuodelepoon tarvitse määrätä. Hyviä vinkkejä rauhallisesta ajanvietteestä ilman suurempaa liikunnallista ponnistusta otetaan siis kiitollisuudella vastaan! 

Leppoisaa viikonloppua!