Lohi-katkarapukakku

Kävin vanhaa blogiani läpi etsien helmiä, vanhoja hyväksi havaittuja reseptejä. Sieltä tuli vastaan tämä voileipäkakku. En ole kovin montaa voileipäkakkua tehnyt ja edellisestä on kulunut aikaa jo vuosia. Pidän varsinkin kalaisista kakuista. Yksi toteuttamatta jäänyt idea oli texmex-henkinen voileipäkakku, jollaisen näin jossain lehdessä. Voileipäkakku on mainettaan helpompi kahvipöydän kaunistus. Miksiköhän näitä ei tule tehtyä useammin...

Tässä lohi-katkarapukakkua, hieman epämääräisellä ohjeella:

Pohja: Ruisvuokaleipää ja grahampaahtoleipää
Täyte 1: Savulohi-ranskankerma-kermaviiliseos, mausteena kuivattua tilliä, sitruunamehua, sitruunapippuria ja ripaus suolaa
Täyte 2: Valmis tsatziki

Kokoa kelmutettuun irtopohjavuokaan järjestyksessä ruisleipä-lohi-paahtoleipä-tsatziki-paahtoleipä-lohi-ruisleipä. Leivät on kostutettu sitruunamehulla maustetulla kasvisliemellä. Anna maustua yön yli jääkaapissa painon alla.

Kuorrutukseen käytin maustamatonta tuorejuustoa, johon sekoitettiin ranskankermaa, kevytmajoneesia ja tilkka maitoa (huomaan, että on mennyt ihan improvisoimalla tämä...)

Koristeluun on käytetty katkarapuja, hienonnettua savulohta (maustettu tilkalla sitruunamehua) ja yrttisilppua (basilika, ruohosipuli, viinisuolaheinä, tillli).

Jokohan tänä keväänä seuraavan kerran... kuka tulee kahville?

Blogiaskartelua sairastuvalla

Tulipas sitten askarreltua blogiin uusi talvinen ilme! Samoilla höyryillä sain vihdoin lisättyä mahdollisuuden liittyä lukijaksi sähköpostitse sekä perustin blogille sivun Facebookiin. Taas askel eteenpäin tässä blogiharrastuksessa :) Enpä taida taas ihan hetkeen rassata ulkoasua, sillä siinä on kyllä jonkin verran säätöä ja vääntöä, ennen kuin kaikki palikat asettuvat paikoilleen. 

Pikkumies on ollut muutaman päivän kuumeessa, joten kiviseinien vankina on pönötetty. Tänään leikittiin kameralla, tällaisia otoksia saatiin aikaiseksi: 

"Onks pakko pestä hampaat?"

"Hei kaverit, tulkaa pizzalle!"

"Mmmmm.... hyvää pepperonipizzaa!"

"Mä en kyllä pelaa teidän kans, kun mä aina häviin! "

Ihan kuin jäätyneet callunat olisivat vielä hengissä?!

Palmuparka uhkaa kuivua käsiin :( 

Jos helmiä kyyneleet ois

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa teatterissa. Mikkelin Teatterissa sai syksyllä kantaesityksensä Ilpo Tuomarilan Jos helmiä kyyneleet ois - musiikkinäytelmä, joka kertoo sanoittaja Helena Eevan elämästä. Näytelmä oli minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoinen siksi, että Helena Eeva oli isoisäni pikkuserkku ja kotoisin Metsäpirtistä, menetetystä Karjalasta. Nuoren naisen dramaattiset vaiheet sodan keskellä ja evakkona eri puolilla Suomea jättivät varmasti jälkensä ja kaikuivat sanoituksissa vielä vuosien kuluttuakin. En osaa edes kuvitella, miten itse olisin kyennyt 15-vuotiaana lajittelemaan ruumiita rintamalla... 

Helena Eeva sanoitti 40-50-luvuilla salanimien suojissa lukuisia Toivo Kärjen säveltämiä hittejä. Suurelle yleisölle (ja myös minulle) hän jäi tuntemattomaksi. Miksi lahjakas kirjoittaja toimi salanimellä? Ehkä tuohon aikaan miesrunoilija oli ehkä myyvempi kuin yksinhuoltajaäiti. Niinpä Helena istui Fazer-Musiikin konttorissa ja teki sanoituksia konttoritöidensä ohella.

Musiikki onkin sitten tutumpaa, sillä tuotteliaan runoilijan kynästä ovat lähtöisin mm. sellaiset ikivihreät kuin Lasten liikennelaulu, Suopursu ja Kulkuriveljeni Jan, sekä Paula Koivuniemen levyttämä näytelmän nimikappale. 

Näytelmässä oli piirretty herkällä tavalla Helenan elämänkaari, mässäilemättä, ilman rautalankaa. Tunnelma oli tiivis, vaikka päivänäytöksessä esitys ei ehkä ihan parhaimmillaan ollutkaan. Esitys oli tehty vain muutaman näyttelijän voimin, eli pääosan esittäjää lukuunottamatta näyttelijöillä oli useampi rooli. Liveorkesteri huolehti musiikista ja kulissit vaihtuivat videokuvina luoden sota-ajan kauhut ja 50-luvun tanssiravintolan katsojien eteen. Pienen teatterin onnistunut voimainponnistus! 

Esityksen tiedot löydät täältä (klik).
Kannattaa käydä katsomassa, jos on Mikkeliin menoa!

Lisää Helena Eevasta ja näytelmästä voit lukea
=> Ylen uutisesta viime syksyltä
=> Wikipediasta.

Juustosarvet

Juustosarvet ovat helppo ja monikäyttöinen suolainen herkku. Sarvet sopivat salaatin tai keiton seuralaiseksi tai välipalaksi, täytettynä tai sellaisenaan. Ohjetta on myös helppo muunnella oman maun mukaan. Juustona voi käyttää esim. emmentalia, goudaa, cheddaria - mikä nyt omaan makuhermoon osuu. Itse käytän yleensä emmental-mozzarellasekoitusta. Juuston maku häviää helposti taikinaan, joten ihan miedoimpia juustoja tässä ei ehkä kannata käyttää. 

Tarvikkeemme ovat:
4 dl jauhoja
2,5 dl juustoraastetta (oman maun mukaan, mutta ei mitään kevytjuustoja)
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 dl kermaviiliä
½ dl öljyä

Täytteeseen:
1 kananmuna
1,5 dl juustoraastetta
Maun mukaan esim. yrttejä, aurinkokuivattua tomaattia tai pestoa.

Ainekset sekoitetaan keskenään. Taikinan voi antaa levätä kylmässä, jotta se on helpompi kaulita. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse taikina pyöreäksi levyksi (halkaisija n. 30 cm) ja leikkaa taikinapyörällä kuudeksi kolmioksi. Laita täyte leveään päähän ja rullaa sarveksi. Taivuta sarvea hieman, jotta saat juustosarveen pyöreän muodon. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia. 

Näiden juustosarvien täytteessä oli mukana pestoa. 

Uuniin menossa. 

Jauhelihapizza ja juustosarvet lähdössä buffettiin. 

Välipalaa, olkaapa hyvät!

Cappuccinoa, kukkasia ja keilapalloja

Päivä starttasi cappuccinolla. Huomaatteko, mitä lasin vieressä on oikein sievästi kimaltamassa? Kyllä, sehän on Fazermint! Ja kyllä, se myös jäi siihen lasin viereen! 

Marika 12 points itsekurista! 

Eilen kaupasta tarttui mukaan (vihdoinkin) tulppaaneja. En kyllä varsinaisesti ymmärrä, miksi käteni tarttui juuri tuohon kirjavaan nippuun. No se ei nyt ollut pointti, vaan se, että paketin kyljessä ohje ja minä jopa noudatin sitä. Eli: Kun tulppaanit ovat olleet kuivillaan (kuten nämä markettikaunokaiset olivat), niistä leikataan parin sentin pätkä pois ja laitetaan maljakkoon siinä käärepaperissaan, jotta kukkien pintajännitys palautuu. Piti kai olla pari tuntia, mutta unohtui se paperi siihen yön yli... Hengissä ovat, mutta kombo on... kummallinen. Tämän sain aikaiseksi räpsittyäni noin 300 ruutua kameran eri asetuksia testaillen. 

Illemmalla perhe ruokittiin lohikeitolla (KLIK KLIK) ja sitten keksimme lähteä keilaamaan. Idean erinomaisuudesta voi olla montaa mieltä, sillä 11 v oli oikein tooooosi aurinkoisella tuulella. Not. Ei siitä sen enempää. Kivaa oli minun mielestäni. 

Nyt tenavat nukkumaan (tämän urheilusuorituksen tavoiteaika on alle 40 minuuttia) ja sitten  Greyn anatomia ruutuun. Se ainut ohjelma, jota ei vaan voi jättää väliin. 

Kauniita unia! 

Koekeittiö: Energiapatukat

Osuipa eilen lukulistalta silmään Leivontagiaa-blogissa energiapatukoiden ohje. Palloilevassa perheessä kootaan säännöllisin väliajoin turnauseväitä, joihin yleensä sisältyy jonkinlaisia myslipatukoita. No tuumasta toimeen, minäpä teenkin itse patukat lapsosille! Pikaisella googlauksella totesin, että taateli on energiapatukoiden perusraaka-aine. Itse en siitä niin välitä ja kohderyhmän kranttuilun huomioiden...enpä lähde sille tielle. 

Lisää googlailua ja löytyi tämä Myllyn Parhaan ohje. Koska oli sunnuntai-ilta eikä kauppareissu houkuttanut, tätä lähdettiin soveltamaan kaapista löytyvillä tarvikkeilla (= ei siemeniä, ei papaijaa ja tilalle mantelijauhetta ja lisää rusinoita). 

Ihan myslipatukoilta ne näyttävät.
(Ihana aamuhämärärakeinen kännykkäräpsy.)

Maistuiko? Pinnalla oli palaneita rusinoita, niitä kaiveltiin pois. Pitää seuraavalla kerralla leikellä hedelmät pienemmiksi, jotta uppoavat taikinaan paremmin. Rakenne oli hieman turhan tiivis, tähän epäilemättä olisi auttanut siementen tuoma rapeus. Poika oli sitä mieltä, että ihan ok, jos tää olis kokonaan kuorrutettu suklaalla (no ei yllätä). Ei siis riemunkiljahduksia, mutta ei täystyrmäystäkään, joten kehittelin sitten tällaisen version seuraavaa testiä varten: 

0,5 dl rypsiöljyä (tai jotain muuta)
0,5 dl omenamehua
1 dl hunajaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl cashewpähkinärouhetta
2 dl kuivattua papaijaa
1 dl kuivattua mansikkaa

Pilko hedelmät pienemmiksi. Öljy, mehu ja hunaja kuumennetaan kiehuvaksi, muut aineet sekoitetaan joukkoon ja koko hoito painellaan vuokaan, joka on leivinpaperoitu ja sivelty öljyä. Uunissa 200 asteessa 20-25 min. Leikataan jäähtyneenä. Tästä tulee n. 12 patukkaa, riippuu miten isoja leikkaa. Yleisön pyynnöstä saatan laittaa päälle vähän sulatettua valkosuklaata. 

Disclaimer: Tätä ei sitten ole vielä testattu.

Ostoksia ja haaveita

Piipahdin eilen paikallisessa Iittalan Outletissa, joka pitää muuttoalea vielä pari päivää. Hyllyt olivat jo kovasti tyhjentyneet, mutta muutama ostos tarttui mukaan - 50 % alennuksella. Ja jäi sinne vielä jotain kaivelemaankin...

Punaisista Teema-lautasistani yksi on saanut kolhun, joten ostin uuden tilalle. Ihan kuin sillä olisi merkitystä, onko lautasia 11 vai 12. Valkoiset villasydämet löytänevät paikan... jostakin. Olivat vaan niin suloiset, että ihan oli pakko ottaa mukaan. Korkkipohjainen pikkuruinen Vitriini on varattu korviksille. Yllätyin muuten siitä, miten huonosti Vitriinin kansi pysyy paikallaan. Korkki antaa edes vähän kitkaa, joten päädyin siihen vaikka materiaalina lasi tai puu olisi ollut ehkä mieleisempi. Lohenpunainen Kivi pääsee takanreunalle, kunhan punaiset väistyvät keväisempien värien tieltä. 

Kovasti minua jäi mietityttämään muutama tuote. Tänään nyt vielä ehtisi, jos tulisin toisiin ajatuksiin. Tähän huusholliinhan ei sinänsä tarvittaisi yhtään lisää astioita tai kynttilänjalkoja, mutta... ;) 

Kun talossa on muutenkin messingin/kullan sävyä metalliosissa,
nämä messinkiset Nappulat sopisivat meille ihan mainiosti. 

Origo-leipälautaset sopisivat celadonin vihreiden teemukien kaveriksi. 

Meiltä löytyy jo omenanvihreänä näitä Kartioita. Jos laittaisin ne kirppikselle myyntiin ja
ostaisinkin tilalle tätä tummempaa vihreää, joka on taas varsin lähellä Barokkien väriä...

Jokin tässä violettisävyisessä Paratiisissa vetoaa minuun. Omituista. Yleensä kyllä tykkään, että
lautasella ruoka on pääosassa. 

Aurinkoshotti

Aurinko pilkistelee puiden lomasta lupaillen upeaa aurinkoista talvipäivää. Kevät tulee!!! (Toim.huom. minähän siis aloitan kevään jo helmikuussa...)

Cittarissa oli loppuviikosta tarjouksessa 5 kg säkki appelsiineja 2 eurolla. Onneksi nappasin säkin kärryihin, ovat nimittäin ihan supermakeita! Tuorepuristettua appelsiinimehua tulee tehtyä ihan liian harvoin. Ero purkkimehuun on todella suuri. Tiivisteestä tehty perusappelsiinimehu aiheuttaa minulle vatsanväänteitä, eikä muukaan perhe siitä niin välitä. 

Nyt on jääkaapissa kannullinen aurinkoa herkuteltavaksi :) 

Pirteää tammikuista viikkoa Sinulle! 

Passikuva (oliskin)

Havahduin 10-vuotishääpäivän lähestyessä siihen, että samoihin aikoihin menee myös passi vanhaksi. Oh joy, passikuvaan... Mikä siinä onkin, että passikuvassa ihmiset onnistuvat näyttämään vankikarkureilta tai vähintäänkin masentuneilta. Tuijota kameraan naama suorassa, älä hymyile, räps ja sinne meni.

Poliisilaitokselle piti tietysti varata aika etukäteen, vain kuukauden odotusaika... Homma sujuisi muuten verkossa (pisteet tästä poliisille), mutta pitää antaa sormenjäljet + samalla kertaa on asialla myös nuorempi veijari, joten käymme siis tapaamassa ensi viikolla Kissalan poikia (tai rouvia siellä toimistossa taitaa enemmän istua). Ja lisää pisteitä poliisille: Valokuvat menivät suoraan valokuvaamosta linjoja pitkin poliisin järjestelmään. Mitä niitä turhaan printtaamaan, kun mug shoteilla ei todellakaan muuta käyttöä ole kuin siihen passiin. 

Voin vannoa, että passikuva EI näytä samalta kuin kiireellä autossa räpsäisty kännykkäselfie. 

***

Voi olla, että en koskaan ikinä ever julkaise passikuvaani. 

***

Voisin ehkä opetella myös maalaamaan keski-ikäisen katoavan ylähuuleni kunnolla. 

***

Ja silmälasitkin olisi aiheellista päivittää.

 

***

Se näistä naamakuvista. Palataan päiväjärjestykseen.

Joulun loppu

Loppiaisen kunniaksi joulukuusi siirtyi olohuoneen nurkasta pihalle ja tuuhea kun oli, jätti jälkeensä ennennäkemättömän määrän neulasia. Niitä varisi aivan naurettavia määriä ja silti kuusi oli TUUHEA. Imuroinnin lomassa ei tullut tästä spektaakkelista kuvia otettua. Ehkä ihan hyvä, muuten saattaisin ensi joulun sortua harkitsemaan muovikuusta. 

Palmu saa kuusen lähdettyä hallita ylhäisessä yksinäisyydessään olohuonetta.
 Ihme ja kumma, se on säilynyt hengissä jo pari kuukautta!

Joulun rääppiäisiä keräilin myös jääkaapista ja niistä syntyi tämä puolukkajuustokakku. Alkuperäinen resepti löytyy Leivontagiaa-blogista. Valkosuklaata ei kaapista löytynyt (kukahan sen oli syönyt...) ja lisäsin täytteeseen rahkaa eli sellainen sovellettu versio tästä sitten tuli. Kakku symboloi joulun päättymistä monella tavalla. On piparkakkutalon jäännöksiä, jotka ovat jauhettuna odottaneet purkissa jatkokäyttöä, havunneulasia ja nuo kaksi jantteria lyömässä päitään yhteen ovat kyllä ilmetyt taistelevat veljekset, joille tekee vähintäänkin hyvää päästä jo kouluun / eskariin huomenna. 

Ohi on - hengessä sävelletty kakkupahanen. 

Vähäsen saa vielä punaista jäädä olohuoneen piristykseksi. Amaryllis vasta aloittelee kukinnan toista kierrosta ja punaiset Kivet antavat tilaa vaaleammille sävyille ehkä joskus helmikuussa. 

Kohti kevättä mennään, mutta näillä pakkasilla tuntuu kaikki lämpö olevan tarpeen - myös värien muodossa. Aurinkoista tammikuuta! 

Lohikeitto

Erilaiset keitot ovat talviruokaa parhaimmillaan ja lämmittävät mukavasti ulkoilun jälkeen. Tänään onkin ollut oikein kaunis talvipäivä, ja siitä piti lähteä nauttimaan pihalle pojan ja kameran kanssa. Kiviseinän nallekarhukin sai nauttia vaihteeksi auringonpaisteesta, mutta pieni viima palellutti lapselta posket yllättävän  nopeasti :(

Lohikeitto on meidän perheen ruokalistan vakiojäsen ja kruunaamaton kuningatar (kuningas lienee sitten poronkäristys). Monen reseptin kanssa otan vapauksia ja säädän ja sovellan, mutta lohikeitto on vakava asia. Tätä noudatetaan orjallisesti, koska tästä ei lohikeitto parane. 

Tarvikkeemme ovat 

8 dl vettä

1 sipuli

2 laakerinlehteä

10 maustepippuria

2 porkkanaa

6-8 perunaa

700 g lohta

kuivattua tilliä

2 dl ruokakermaa (15 % rasvaa)

suolaa

Mittaa kattilaan vesi, laakerinlehdet ja pippurit ja laita kiehumaan. Silppua sipuli ja lisää kattilaan. Kuori ja viipaloi porkkanat, lisää kattilaan. Kuori ja paloittele perunat ja lisää kattilaan, samoin kuin tilli. Anna kiehua keskilämmöllä.

Paloittele keiton kypsyessä lohi kuutioiksi. Lisää kala, kun perunat ja porkkanat ovat lähes kypsiä. Anna kiehua muutama minuutti, kala kypsyy todella nopeasti. Lisää kerma ja kiehauta. Lopuksi mausta suolalla ja tarkista maku.

Kokkaillessa tuumailtua:

Olen joskus leikitellyt ajatuksella aasialaisesta versiosta, jossa kerma korvattaisiin kookosmaidolla, laakerinlehdet kafferlimetin lehdillä ja tilli sitruunaruoholla, chiliä unohtamatta, mutta toistaiseksi on jäänyt ajatuksen asteelle. Ehkäpä tätä seuraavaksi... 

Tacopaj

Hurahdin texmex-makuihin 80-luvun lopulla ollessani kesävaihtarina Kaliforniassa. Tuolloin ei texmexiä todellakaan ollut saatavana Pieksämäen S-marketissa eikä meksikolaisravintoloita tainnut koko tasavallassakaan olla kovin montaa. Nykyisinhän tilanne on kovin toisenlainen, kun sekä valmiita vaihtoehtoja että raaka-aineita omiin texmex-kokkailuihin löytyy kaupasta kuin kaupasta. 

Tämän texmex-henkisen piirakan ohjeeseen törmäsin ruotsalaisella Allt om mat -sivustolla vuosia sitten. Piirakka on hyvin ruokaisa, eikä kaipaa seurakseen oikeastaan muuta kuin vihreää salaattia ja hiukan ranskankermaa, kermaviiliä tai guacamolea. Tein tämän illalla hiukan ex tempore, joten kaapista ei ihan kaikkea löytynyt, mitä ohjeessa lukee. Soveltamalla selvittiin ja tätä herkkuahan voi todella tehdä juuri sellaisilla mausteilla kuin haluaa, tulisempana tai miedompana. 

Paprikarenkailla saa piirakan pintaan hauskoja kuvioita. Kirsikkatomaateilla kuviointi olisi sirompi,
mutta niitä ei nyt ruokavarastosta löytynyt. 

Piirakkapohja

150 g kylmää voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
2 maustemittaa suolaa
3 rkl jääkylmää vettä

Täyte

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g paistijauhelihaa
½ keltainen paprika
½ punainen paprika
kirsikkatomaatteja puolitettuna tai tomaattiviipaleita
1 tölkki kidneypapuja chilikastikkeessa
2 dl paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
3 dl juustoraastetta (esim. texmexjuustoa, mozzarellaa, goudaa, emmentalia)
suolaa ja mustapippuria
1 pss tacomaustetta (40 g)

Sekoita jauhot ja suola. Lisää kylmä voi pieninä kuutioina. Nypi sormin taikinaksi (tai käytä yleiskonetta). Lisää vesi ja muotoile taikinasta pallo. Anna taikinan levätä viileässä peitettynä noin tunti, jolloin taikinasta tulee rapeampi.

Valmista täyte sillä aikaa kun pohja on jäähtymässä. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista kypsäksi. Lisää tomaattimurska ja mausteet sekä pavut. Anna kiehua, kunnes neste on haihtunut. Tarkista maku. Anna täytteen hieman jäähtyä ja lisää puolet juustoraasteesta.

Painele taikina piirakkavuokaan (26 cm halkaisija). Pistele pohja haarukalla ja laita vuoka vielä 10 minuutiksi pakastimeen tai 30 minuutiksi jääkaappiin, jotta se on todella kylmä uuniin laitettaessa. Tällöin taikina pysyy paremmin vuoan reunoilla pohjan esipaiston aikana. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.

Kaada täyte vuokaan ja ripottele päälle loput juustoraasteesta. Koristele tomaattiviipaleilla ja paprikasuikaleilla. Paista uunin keskitasolla n. 40 minuuttia.

Muutama huomio eilisen sovellussessiosta. 

Kun kerrankin tein piirakkataikinan ns. kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, lopputulos oli ihanan murea eikä sellainen pohjasta puoliraaka mössö (joita valitettavasti olen aika monta onnistunut tekemään...). 

Mausteena voit käyttää oikeastaan mitä vain kaapista löytyy. Minulla ei ollut tacomausteseosta, joten laitoin täytteeseen savupaprikaa, tabascoa, grillimaustetta ja juustokuminaa, ja lopulta myös lorauksen sweet chili kastiketta. Maustaessa kannattaa muistaa, että juustoraasteesta tulee makuun vielä lisää suolaisuutta. Jos tulisuudesta pitää, täytteeseen voisi hyvin silputa vaikkapa jalapeñoja. 

Makoisaa Uutta Vuotta!