Lehtikaali-fetapiirakka spelttipohjalla

Leivoin viime viikolla lehtikaali-fetapiirakkaa. Joskus 90-luvulla tein usein feta-pinaattipiirakkaa, mutta siihen iski jossain vaiheessa totaalinen kyllästyminen. Kaivoin keväällä reseptin naftaliinista ja hyväähän se oli, mutta piirakka tuntui kuitenkin tarvitsevan päivittämistä tähän päivään. Vaihdoin pinaatin lehtikaaliin ja pohjataikinaan vehnän tilalle speltin, maustoin hiukan eri tavalla ja näin syntyi lehtikaali-fetapiirakka. Piirakka vie kielen mennessään ja tästä tuli kyllä kertaheitolla uusi suosikki, jota varmaan taas leivon kyllästymiseen saakka.

Ohje on mitoitettu pienehköön, halkaisijaltaan 18 cm vuokaan. Kokeilin tällä kertaa säädettävää Städterin reunavuokaa ja paistoin piirakan leivinpaperin päällä isolla Teema-lautasella. En ole tuon Städterin kanssa päässyt sinuiksi kakkupohjien leivonnassa, mutta suolainen piirakka sillä syntyi suht näppärästi. Reuna vain pois ja piirakka on valmis tarjoiltavaksi, reunat kauniisti esillä. 

Sitten siihen reseptiin. Rapean piirakkapohjan saa aikaiseksi muutamalla yksinkertaisella niksillä. Avainsana on kylmä. Kylmä voi, kylmä vesi ja kahteen kertaan lepuutus kylmässä. Näin piirakkataikina ei valahda vuoan pohjalle ja paistuu rapeaksi. 

Spelttipohja suolaiselle piirakalle

75 g jääkaappikylmää voita pieniksi kuutioiksi paloiteltuna

3 dl spelttijauhoa

½ tl suolaa

3 rkl kylmää vettä

Sekoita suola jauhoihin. Nypi sekaan kylmä voi mahdollisimman nopeasti, kunnes taikina on murumainen. Lisää vähitellen kylmää vettä ja vaivaa taikina sopivan notkeaksi. Muotoile taikina palloksi ja litistä, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin viilenemään. Valmista taikinan jäähtyessä täyte. 

Feta-lehtikaalitäyte

noin 75 g lehtikaalia (3 isoa lehteä)

puolikas pieni sipuli tai yksi shalottisipuli

100 g fetaa (Apetina feta ja aurinkokuivattu tomaatti toimi loistavasti)

2 munaa

1,5 dl kermaviiliä, ranskankermaa tai maidolla kevennettyä ranskankermaa

jauhettua maustepippuria

Poista lehtikaalin lehdistä kovat lehtiruodit ja silppua kaali veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta kattilassa tilkka vettä, lisää keitinveteen ripaus suolaa ja ryöppää kaalisilppua pari minuuttia. Valuta kaalista neste siivilässä. Leikkaa fetakuutiot pienemmiksi muruiksi (noin neljään osaan). Silppua sipuli pieniksi kuutioiksi ja freesaa ne öljyssä pannulla. Anna täytteen ainesten jäähtyä ja sekoita sipulit jäähtyneenä fetakuutioiden joukkoon. 

Vispaa kananmunat nesteeseen haarukalla ja mausta ripauksella maustepippuria. Täytteeseen ei tarvitse lisätä suolaa, sillä feta on jo itsessään varsin suolaista.

Lehtikaali on terveellistä ja myös näyttää siltä! 

Tässä piirakka metallitötterössään uuniin menossa. Kaalinlehdet saavat olla
kapeampia kuin kuvassa näkyy, näin suutuntuma on miellyttävämpi. 

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaulitsemalla saat siistimmän lopputuloksen. Pistele piirakkapohjaan haarukalla reikiä ja esipaista piirakkapohjaa uunin alatasolla 200 asteessa 10 minuuttia. Nostele piirakkapohjalle lehtikaalit ja feta-sipuliseos, sekoita varovasti, etteivät ainekset jää liikaa kerroksittain. Kaada päälle munamaito. Paista 200 asteessa noin 30 min tai kunnes täyte on kunnolla hyytynyt. 

Tarjoa esim. ruokaisan salaatin tai savukalan kanssa.

Tunnelmia Viini, ruoka ja hyvä elämä - messuilta

Viini, ruoka ja hyvä elämä - messut ovat meneillään Helsingin Messukeskuksessa. Vielä sunnuntaina ehdit messuille maistelemaan mitä moninaisimpia ruokia ja juomia. Messut ovat sunnuntaina avoinna klo 10-18. Mikäs sen mukavampi tapa viettää sunnuntaipäivää kuin kiireetön käyskentely hyvän ruuan ja juoman parissa. Kuten Kivi&Kakkua Instagramissa seuraavat jo huomasivatkin, pyörähtelin Messukeskuksen käytävillä torstaina ja perjantaina. Hyviä vinkkejä tuli niin näytöskeittiön esityksistä kuin keskusteluista messuosastoillakin. 

Tässä vielä tunnelmapaloja messuilta ja menkäähän maistelemaan ihania herkkuja Messukeskukseen!

Välimerellisiä makuja

Pientä välimerellistä välipalaa. 

 

Oliivivalikoima on uskomattoman laaja.

Salamia ja chorizoa on vaikea ohittaa. 

Villisikasalami pääsi minun ostoskassiini.

Mestari näyttää kuinka parmankinkkua siivutetaan. 

Herkullisia annoksia

Street foodia löytyy messuilta joka makuun.

Tasting platen herkut vievät kielen mennessään. 

Nyhtölammas on aina hyvää! 

Kimchi Wagonista saa muhkeaa messuevästä. 

Atria maistattaa leikkeleitään upeina tapaksina. 

Levypizza on herkullisen rapea välipala. Taas jaksaa messuilla! 

Juustoja, juustoja... 

Tästä kiekosta riittää innokkaammallekin parmesaanin  ystävälle! 

Västerbottensost on Ruotsin lahja juustomaailmalle.
Maista myös alkoholitonta viiniä, maku oli positiivinen yllätys. 

Makeita herkkuja

Alénin suklaabrowniet vievät kielen mennessään.

Fudge love koukuttaa. Käy morjestamassa Richardia ja valikoi mukaasi
ihanat fudget kotiinviemisiksi. Minttusuklaa ja tuplasuklaa ihan must! 

 

Täyteläistä italialaista suklaata ja loputtomasti erilaisia makuja. Maista amarettoa ja kookosta!

Uskomattomia italialaisia taidonnäytteitä suklaasta! 

Parmesaania.? Ei vaan valkosuklaata! Näille saa myös suklaisen raastimen ja salamit kyytipojaksi.

Taidokkaasti koristeltuja suklaaomenoita ja muita hedelmiä.

Koko Suomi leipoo - voittaja Anders näyttää, kuinka italialainen marenki saa väriä pintaansa. 

Ja herkkujen kyytipojaksi vaikkapa roséshampanjaa! 

Hirviragu

Kiitos rakkaat lukijat ideoista ja toiveista, joita kirjasitte messulippujen arvonnan vastauksiin! Oli todella kiva kuulla teidän ajatuksianne ruuasta ja mikä tuntuisi juuri nyt kiinnostavalta ja houkuttelevalta ruokalajilta. Kommentoikaa ihmeessä muulloinkin, jos jostain ruokapostauksesta herää ajatuksia tai toiveita uusista kokeiluista. Ruokajuttuja on kiva pohtia yhdessä :) 

Suvi ja Sara toivoivat uunissa haudutettavia pataruokia. Saran ehdottama hirviragù taisi jäädä alitajuntaan kummittelemaan, sillä kauppareissulta tarttui mukaan upea pala hirvenlapaa. Olen todella iloinen, että paikallisen Citymarketin lihatiskillä on näin syksyisin saatavilla hirvenlihaa. Meillä syödään paljon poroa, joten sen voimakkaaseen makuun tottuneelle naudanliha tuntuu helposti jotenkin mitäänsanomattomalta. Hirven muhkean riistainen aromi sopiikin mainiosti minun makunystyröilleni. 

Hirviragù

700 g pala hirvenlapaa (jos on luuta mukana, aina parempi - silloin vain palan pitää olla isompi)

2 porkkanaa

1 sipuli 

10-15 kokonaista valko- tai maustepippuria

2 tl suolaa

punaviiniä

1 tlk tomaattimurskaa (itse käytän lähes aina Muttin basilikalla maustettua murskaa)

150 g kuivattuja luumuja
tarpeen mukaan suolaa ja hunajaa

Huuhtele liha ja laita se uunin- ja liedenkestävään pataan. Itse käytin tähän jyhkeää valurautapataa. Lisää pataan vettä sen verran, että liha peittyy. Kiehauta vesi täysillä lämmöillä nopeasti. Lisää punaviiniä sen verran, että liha pysyy varmasti nesteen alla. Pilko porkkanat ja silppua sipuli, ja lisää pataan. Mukaan vielä suola ja pippurit. Laita pata uuniin alatasolle, lämpöä saa olla sellaiset 150 astetta tai vähän allekin. Sitten voitkin unohtaa padan muhimaan vähintään kolmeksi tunniksi.

Pata uuniin menossa. Lihan pinta on mennyt kuumassa kylvyssä kiinni. 

Kun liha on kypsynyt pehmeäksi nosta pata uunista ja liha pois padasta. Siivilöi liemi ja keitä lientä liedellä kasaan, reilu puolet saa haihtua. Lisää tässä vaiheessa luumut, jotta ne ehtivät hajota. Tomaattinen kastike vaatii aina jotain makeutta tasapainottamaan tomaatin happoisuutta. Tällä kertaa makeuden kastikkeeseen tuovat kuivatut luumut, jotka hajoavat liemeen ja pyöristävät ragùn maut yhteen. Jos et välitä luumun mausta, makuja voi taittaa hunajalla tai sokerilla.

Hirvi silppuna odottelemassa kavereineen pataan paluuta.

Revi liha kahden haarukan avulla suikaleiksi ja lisää pataan yhdessä tomaattimurskan kanssa. Anna hautua padassa liedellä tai uunissa kannen alla vielä puolisen tuntia. Jos nestettä on liikaa, anna poreilla ilman kantta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja hunajaa.

Syö suureen nälkään hyvässä seurassa. Viikonloppuna yhdistäisin tähän vielä juomaksi rotevan punaviinin, vaikkapa joku cabernet-shiraz-sekoitus. Hyvää ruokahalua!

Hirviragù, täysjyvämakaroni (lasten toiveesta) ja pikapaistettu lehtikaali.
Uunijuurekset sopivat hirven lisukkeeksi mainiosti. 

Yrityksen ja erehdyksen kautta | Eräs jälkiruokakokeilu

Luovuus on parhaimmillaan riemastuttavaa, pahimmillaan turhauttavaa ja tuskastuttavaa. Tiedätkö sen tunteen, kun jotain uutta pulppuaa pintaan aivojen syvyyksistä? Se oivaltamisen riemu. Malttamattomuus, miltei tuska saada se jokin heti ilmaistua tavalla tai toisella. Tunne siitä, että juuri tässä ideassa on nyt sitä jotain. Tiedätkö sen tunteen, kun olisi ihan PAKKO saada se idea puserrettua ulos, mutta mitään ei tule? Deadline painaa päälle, mutta ei vaan raksuta. Luovuus vaatii tilaa ympärilleen. Uuden luominen kelloa vastaan taistellen on kuin haravoisi vastatuuleen syysmyrskyllä. Kyllähän siitä jonkinlainen kasantapainen saattaa syntyä, mutta aika levällään ne lehdet ovat vaikka miten raastaisit. 

Ruoka on minulle yksi tärkeä tapa ilmaista itseäni ja luoda jotain uutta. Idea voi lähteä mistä vaan: Keittokirjojen ja ruokalehtien selailusta, jostain herkullisesta raaka-aineesta, makumuistosta maailman ääristä, ruokablogin upeista kuvista. Tämä jäätelöidea syntyi muistaakseni alunperin vastauksesta johonkin kisaan, jossa piti keksiä (ei toteuttaa) uusi makuyhdistelmä jäätelöön. Lähdin tavoittelemaan thaikeittiölle tyypillisiä makuja yhdistämällä jäätelöön kookosta, limeä, chiliä, korianteria ja cashewpähkinöitä. Kookoskermaa olin jo aiemmin vaahdotellut puolukkapiirakan kylkeen, joten sen pohjalle lähdin thaijäätelöäni rakentamaan. 

Fail fast, fail often. Tyypillisestä start-up mantrasta voi olla montaa mieltä. Ehkä ennemmin voisi tavoitella nopeaa onnistumista ja jos homma ei toimikaan niin rastit päälle ja uusi suunta. Suomalaisuuteen epäonnistumisen juhliminen sopii jotenkin todella huonosti, paitsi kun on kyse inhorealistisesta sarkasmista, jossa moka on lahja ja omasta vajavaisuudesta tehdään hyve. No nyt ollaan siellä nopean feilauksen alueella ja kun siitä peräti kirjoitan niin meneekö tämä nyt sitten siihen inhorealismilaariin? Oli miten oli, aika nopeasti kävi selväksi, että reseptiraakileeni ei ihan toiminut. Periksi en kuitenkaan antanut, vaan justeerasin reseptiä tilanteen mukaan. Luovuutta kun ei tarvita vain idean synnyttämisessä vaan usein siinä matkassa valmiiksi tuotteeksi on useita luovia pisteitä. Rakastutko ideaasi niin tulenpalavasti, että sen mukaan mennään vaikka väkisin, vai oletko valmis muuttamaan suuntaa? 

Ei tullut siis thaijäätelöä, mutta tuli kookospohjainen limejäätelö rapealla (hieman palaneenmakuisella) kookos-cashewcrunchilla ja sweet chili-raidoilla sekä limesiirapilla. Maku ei ollut läheskään niin outo kuin miltä kuulostaa, mutta sen verran erikoinen, että lapset jättivät syömättä enkä aio sitä reseptiä tänne jakaa. Vaikka jäätelökokeilu ei nyt mennytkään kuin Strömsössä, opin kuitenkin aika monta asiaa tämän kokkausharjoituksen myötä: 

1)  Ruskean sokerin palaminen on hankalampi havaita kuin valkoisen sokerin. 

2) Kookossokeri ei sovellu pähkinöiden karamellisointiin. Se menee vain omituisiksi klönteiksi, jotka sitten palavat ennen kuin sulavat. Tai ehkä pannu oli vain liian kuuma. 

3) Korianterista ei saa keitettyä siirappia, joka maistuisi korianterilta. 

4) Sweet chili saucessa on niin reilusti etikkaa, että sen makua ei saa peitettyä glukoosisiirapilla.
5) Ilman jäätelökonetta jäätelömassaa saa pakastamisen aikana vatkailla aika tiuhaan, että lopputulos ei ole kiteinen.
6) Paahdetun kookoksen ja karamellisoitujen cashewpähkinöiden yhdistelmä oli itse asiassa aika hyvää. Tästä voisi kehitellä jotain.

Elämä olisi aika tylsää, jos joka päivä ei oppisi jotain uutta. Mitä sinä olet tänään oppinut? 

Kesämuistoja | Tallinnassa lasten kanssa

Syksyn puhaltaessa kylmillä tuulillaan kesää pois tieltään on mukava palata hetkeksi kesäisiin muistoihin. Pyörähdimme ennen koulujen alkua yhden yön visiitillä Tallinnassa. Edellisestä reissusta olikin ehtinyt jo vierähtää melkoinen tovi, mutta nyt ei saa päästää samaa vahinkoa tapahtumaan toista kertaa. Tallinna on hieno kaupunki ja näin eteläisestä Suomesta katsottuna vain muutaman tunnin laivamatkan päässä. Nähtävää ja koettavaa riittää useammallekin reissulle ja eihän vanhaan kaupunkiin varmaankaan kyllästy koskaan.

Näkymä kirkontornista. Pitkä kipuaminen kapeita kiviportaita ylös näköalatasanteella palkitaan huikeilla näkymillä.
En suosittele ahtaita tai korkeita paikkoja kammoaville. 

Vanhassa kaupungissa on silmänruokaa joka käänteessä, varsinkin kun askeleet
kulkeutuvat hiukan syrjään suosituimmilta reiteiltä. 

Olen 12-vuotisen äitiysurani kuluessa todennut, että shoppailu ja poikalapset ovat ihan tekemätön paikka (ellei olla ostamassa pojille itselleen jotain mitä he haluavat). Niinpä reissu tehtiin melko lailla puhtaasti lasten ehdoilla - merkittävästi vähemmän stressiä ja kaikilla kivaa. Matkustaessa nimittäin kaikkein suurin stressi ja kitka tuntuu syntyvän niistä odotuksista, joita itse kukin on matkaan ladannut ja erityisesti niiden toteutumatta jäämisestä.  

Tallinnan tekniikka- ja tiedekeskus eli Energia Avastuskeskus sijaitsee kätevästi sataman ja vanhankaupungin välissä. Aikaa vierailuun kannattaa varata reilusti, sillä ainakin meidän kouluikäiset poikamme innostuivat varsinkin alakerrassa kokeilemaan kaikkea ja moneen kertaan. Rakennus on 1900-luvun alkupuolelta ja se on toiminut sähkölaitoksena aina vuoteen 1979 asti. Monet sen näyttelykohteet ovatkin varsin "sähköisiä". Vaihtuvissa näyttelyissä pääsee tutustumaan esim. avaruuden ihmeisiin.

Faradayn hä

Lähtölaskenta kuulokkeissa, tärisevä tuoli ja johan oli lapsilla lähdön tunnelmaa.
Avaruusraketin startti kelattiin läpi aika monta kertaa. 

Lennusadam eli Lentosatama sijaitsee meren rannalla hieman keskustasta länteen. Meillä matka taittui kävellen, mutta Lentosatamaan pääsee esim. sightseeing-bussilla kätevästi. Nähtävää on paljon ja Lentosatama kuten Energiakeskuskin oli todella siisti ja hyvin suunniteltu kohde. Merimuseo on tiloiltaan suorastaan mykistävä. Valtava hangaari, jonka katosta roikkuu monenlaista alusta ja lattiatasossa vielä paljon lisää nähtävää oli jo sellaisenaan elämys. Sukellusvene oli selvästi ykkössuosikki, mutta lapset viihtyivät myös lentokonesimulaattorissa ja muissa museon toimintapisteissä. Ulkona museovieraat pääsevät tutustumaan Suur-Töll - laivaan, jonka kannella oli tunnelma jokseenkin erilainen kuin TallinkSiljan kelluvissa hotelleissa. Käsivarren paksuiset kettingit ja jyhkeä rauta kaikkialla kertoivat omaa kieltään höyryjäänmurtajan aiemmista tehtävistä. Mielenkiintoista tutustuttavaa riittää Lentosatamassa vaikka useammallekin käyntikerralle, mekään emme ehtineet ihan kaikkea koluta, vaikka jokunen tunti Lentosatamassa vierähtikin.

Näissä oloissa sukellusveneessä kokattiin 40-luvulla.

Vanhojen koneiden outo viehätys. 

Höyryjäänmurtaja Suur-Töll

Sekä Tekniikka- ja tiedekeskus että Lentosatama sopivat hyvin vierailukohteiksi myös muulloin kuin kesällä, sillä sisätiloissa ei sade haittaa. Reissuohjelman suunnittelu onnistui tällä kertaa erinomaisesti, sillä lapset viihtyivät ja kun lapsilla on kivaa, aikuisillakin on kivaa. Mukavia muistoja jäi tältä reissulta!

Arkiruoka: Poroperunalaatikko (with a twist) + Arvonta suoritettu

Viini, ruoka ja hyvä elämä - messuliput on arvottu! Voittaneissa kommenteissa kaipailtiin syksyisiä pataruokia sekä ideoita kalansaaliin hyödyntämiseen :) Riitta, sinulle lähti jo sähköpostia. Suvi, en löytänyt profiilistasi sähköpostiosoitettasi, joten laitatko pikaisesti sähköpostia kivijakakku@gmail.com niin saat ohjeet lipun lunastamiseen? Kiitos kaikille osallistuneille ruokaideoista ja -toiveista! Sieltä lähti jo monta ideanpoikasta kypsymään, niitä varmaankin näette talven mittaan blogissa :) 

Pääsin hieman fiilistelemään uusilla herkuilla jo ennen messuja, sillä mieheni (joka todella tuntee vaimonsa) toi Italian reissulta Godivan suklaata (iso nam!!!) sekä mielenkiintoisia mausteita. Joskus olisi erityisen kiva, kun tuoksun pystyisi välittämään postauksen mukana. Testailin tänään valkoisella tryffelillä höystettyä suolaa. Aromi leijaili nenään heti kannen auettua ja pitihän suolaa hiukan makustella ennen ruokaan lisäämistä. Miten niin vaatimattoman näköisissä sienissä onkin niin muheva aromi! 

Meillä syötiin tänään siis poroperunalaatikkoa, jossa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Paistikäristys ja sipulisilppu paistetaan pannulla ja kipataan uunivuokaan kerroksittain perunaviipaleiden kanssa. Vähän vettä ja tällä kertaa tosiaan sitä tryffelisuolaa mausteeksi. Vuoka uuniin tunniksi tai pariksi. Kypsymisen loppuvaiheessa voit lisätä tilkan kermaa. Hyvää! 

Poronkäristys on parasta. Mureaa, maukasta ja taipuu muuhunkin kuin peruskäristykseen.

Yksinkertaista ja hyvää. Peruna, poro, puolukka ja porkkana.
Suomalaisia makuja (Ja sitten se tryffeli...).