torstai 30. kesäkuuta 2016

Hamppunäkkäri (koukussa)

Siemennäkkäri koukutti minut ensipuraisulla, ja sen jälkeen siemennäkkäriä on tullut tehtyä useita kertoja erilaisina versioina. Viimeisin kokeiluni siemennäkkärireseptien kanssa on hamppunäkkäri. Hampunsiemenissä on rutkasti proteiinia, 31 g 100 g:ssa. Lisäksi hampunsiementen sisältämä proteiini on koostumukseltaan kasvikunnan ykkönen. Hamppurouheesta saa lisäksi omega-6 ja omega-3 rasvahappoja sekä lehtivihreää. Olen käyttänyt hamppurouhetta smoothiessa ja puurossa, mutta niissä sen rakenne tulee omaan makuuni liian voimakkaasti esille. Näkkärissä sen sijaan voimakkaanmakuinen hamppu menee vähän niinkuin huomaamatta.




Siemenet järjestyksessä vasemmalta: Auringonkukansiemen, kurpitsansiemen,
hamppurouhe, seesaminsiemen.

Olen nähnyt siemennäkkäriresepteistä kahta pääversiota, toisessa on kananmunaa ja toisessa ei. Olen tehnyt tähän mennessä vain erilaisia versioita munattomasta näkkäristä. Reseptin perusrunko menee näin: 

2 dl jauhoja (esim. kaura, speltti, vehnä, ruis, maissi)
2,5 dl siemeniä (kurpitsa, auringonkukka, seesami, pinja, hamppu, pellava, chia)
2 dl kuumaa vettä
0,5 dl öljyä
0,75 tl suolaa
lisäksi voit halutessasi maustaa näkkärin kuivatuilla yrteillä

Yhdistelmä speltti-kurpitsa-auringonkukka-seesami. 

Tässä väriltään tumma ruis-hamppunäkkäri: 

2 dl ruisjauhoja
1 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl hamppurouhetta
2 dl kuumaa vettä
0,5 dl oliiviöljyä
0,75 tl suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon kuuma vesi ja lopuksi öljy. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan levätä 10 minuuttia. Levitä taikina leivinpaperille ohueksi kerrokseksi. Taikinan voi taputella tasaiseksi kahden leivinpaperin välissä, tai kostutetuin käsin. Ruisjauhosta tehtynä taikina on hiukan tahmeampi kuin esim. spelttijauhosta. Taikinasta tulee hieman vajaa uunipellillinen näkkäriä. Paista 150 asteessa noin 50 minuuttia, kunnes näkkäri on rapeaa ja ruskeaa. Taittele jäähtynyt näkkäri palasiksi.

Pähkinäinen näkkäri maistuu kantarellituorejuuston kanssa vaikkapa kasvissosekeiton lisukkeena.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Juhannustunnelmia

Juhannus tuli ja meni, vaan olipa oikein tosi kiva juhannus! Sää suosi kerrankin. Miesmuisti ulottui kahteen edelliseen kylmään/sateiseen/kylmään ja sateiseen juhannukseen, joten ainakin kolme vuotta on siitä, kun keskikesän juhlaa on Sisä-Savossa saatu viettää aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Lapset (eli neljä serkusta iältään 7-13 v) viihtyivät omissa puuhissaan mainiosti, milloin oli käynnissä Monopoli-peli, välillä koko lössi remusi rannassa ja mökkiolympialaisissa nähtiin hienoja suorituksia eri lajeissa. Juhannuksen hitti oli Angry Birds-vesiliukumatto, joka kylläkin hajosi noin kolmannella laskulla, mutta sehän ei lapsia haitannut vaan liuku jatkui lopulta pitkälle nurmikollekin. Ruokaa oli vähintäänkin riittävästi, ja homma sujui jouhevasti, kun ruuanlaittovuorot oli ennakkoon sovittu ja jaettu. Uintia, saunomista, veneilyä, kokonpolttoa ja nuotiomakkaraa, hyvää ruokaa, vielä parempaa seuraa ja sopivasti aurinkoa - niistä on hyvä juhannus tehty! 

Veneretkellä Etelä- ja Pohjois-Savon rajaseuduilla. Tästä kirjoittelen myöhemmin lisää, sillä Kuivataipaleen kanava on mielenkiintoinen kappale savolaista taloushistoriaa. Järven pinta oli peilityyni, joten valokuvaajaa hemmoteltiin postikorttimaisemilla. 



 


Juhannukseen kuuluu totta kai saunominen puukiukaan pehmoisissa löylyissä. Isäni oli tehnyt koko porukalle vastat ja siitäkös lapsilla riitti riemua. Saunasta pulahdettiin uimaan, sinne jäi talviturkki laiturille. Vesi oli mukavan lämmintä, joten uitua tuli moneen kertaan juhannuksen aikana niin lapsilla kuin aikuisillakin. Aattoillan kohokohta oli tietenkin juhannuskokko, tällä kertaa hieman hillitymmän kokoisena.  




Eikä juhannuksena laskettu kaloreita, vaan nautittiin hyvästä ruuasta hyvällä omallatunnolla. Grilli kävi kuumana, nuotiolla paistuivat letut ja makkarat ja kauden ihanat marjat ja kasvikset maistuivat eri muodoissaan. Ja uusien perunoiden kanssa nautiskeltiin sillistä ja savukalasta. Suomalaista gourmet'ta parhaimmillaan! 








Juhannus on juhlittu, mutta kesää on vielä paljon jäljellä. Oikeastaan tästähän se vasta alkaa! 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Mansikan satokausi on alkanut!

Nyt niitä saa! Ihanat kotimaiset mansikat ovat taas täällä. Kävin hakemassa läheiseltä marjatilalta 4 kg laatikollisen Polkaa ja voi hyvänen aika, miten isoja ja makeita mansikoita sainkaan! Mansikan satokausi on alkanut todella etuajassa, onhan kevät ja alkukesä ollut lämmin ainakin täällä etelässä. En muista, että olisin koskaan pakastanut mansikoita ennen juhannusta. 

Marjoja kuluu talven aikana smoothiessa ja puuron lisukkeena paljon, joten lähiviikoille tulee riittämään puuhaa pakastimen täyttämisessä. Hiukan pääsi nyt tuo aikainen sato kyllä yllättämään, nimittäin iso arkkupakastin on vielä sulattamatta. Tiedän siis, mitä teen heti juhannuksen jälkeen... Marttojen ohjeen mukaan mansikoille olisi hyvä ripsauttaa hieman sokeria ennen pakastamista, sillä sokeri edesauttaa marjojen maun, koostumuksen ja C-vitamiinipitoisuuden säilymistä. Yleensä näin olen tehnytkin, mutta kun nyt yritän vältellä lisättyä sokeria muutenkin, niin tämä erä mansikoita sujahti pakastimeen viipaloituna ihan sellaisenaan. 

Joko on mansikkakausi korkattu? 
Säilötkö sinä marjoja talven varalle?  
Mikä on lempimansikkaherkkusi? 








sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Pyöräillen Tuusulanjärven ympäri | Tuusulan kirkko

Uudenmaan maakuntajärvi, Tuusulanjärvi, on varmasti Keski-Uudenmaan tunnetuimpia matkailukohteita, sillä sen maisemissa sijaitsee useita kulttuurikohteita. Näistä tunnetuin lienee Jean ja Aino Sibeliuksen koti Ainola. Järvi tarjoaa paikallisille myös ruumiin virkistystä, nimittäin Tuusulanjärven kiertäminen pyöräillen, rullaluistellen tai jopa juosten on hyvin suosittua erityisesti kesäaikaan. Tuusulanjärven kierros on pituudeltaan reilut 20 km, riippuen lähtöpaikasta ja reittivalinnasta. Minulle reitin pituudeksi tulee kotiovelta kotiovelle reitistä riippuen 26-27 km. 

Reitin varrella on paljon nähtävää ja maasto on sopivan vaihtelevaa. Rantatien nähtävyydet, järven länsirannan peltomaisemat ja Järvenpään rantapuisto tarjoavat vaihtuvia maisemia kuntoilijalle. Hankin viime syksynä uuden hybridipyörän, jolla kierros taittuu merkittävästi sujuvammin kuin vanhalla mankelillani. Pyrin kerran viikossa pyörähtämään järven ympäri ja tarjoilen teille kesän mittaan palasia matkan varrelta. Ensimmäisenä esittelyssä on Tuusulan kirkko. 

Tuusulan vanha puinen ristikirkko on vihitty käyttöön vuonna 1734, ja se sijaitsee kauniilla paikalla Tuusulanjärven rannalla. Siihen on ollut menneiden vuosisatojen kirkkokansan hyvä rantautua kirkkoveneillään. Ensimmäinen kirkko samalle paikalle oli rakennettu jo lähes sata vuotta aikaisemmin suomenkielisten tuusulalaisten tehdessä pesäeroa ruotsinkielisestä Sipoosta. Vuosien mittaan kirkkoa on uudistettu, ja nykyinen ilme on peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Kirkon väritys on Pekka Halosen käsialaa. Kirkon hautausmaalle on haudattu lukuisia paikallisia merkkihenkilöitä, heistä tunnetuimpana Aleksis Kivi, jonka kuolinmökki sijaitsee lähistöllä Rantatien varrella. Tuusulan kirkko on nykyisin suosittu vihkikirkko, joka oli meilläkin ensimmäisenä vaihtoehtona aikoinaan, kun häitä suunnittelimme. Valitettavasti vain emme ole Tuusulassa kirjoilla, joten vuoroja ei enää naapurikylän vihittäville haluamaamme ajankohtaan löytynyt. 

Hikitrikoissa en lähtenyt kesken fillarilenkin kuvaamaan kirkkoa sisältä, mutta tässä muutama kesäinen kuva ulkosalta. Täällä on historia läsnä ja rauha keskellä hektistä 2000-luvun arkea. 


Tuusulanjärvi on 8 km pitkä ulottuen Järvenpään keskustasta järven pohjoispäässä lähes Hyrylään järven eteläpäässä.
Kirkkorannasta avautuu maisema järvelle ja sen vastarannalle. 

Rannasta nousevat kiviportaat kirkon pihalle ja sankarihaudoille. 
Kuvanveistäjä Rakel Koiviston patsas Paluuton tie on aitiopaikalla
kirkkomaan rannan puoleisessa päässä.


Valtavat vanhat puut varjostavat kirkkoa ja ympäröivää hautausmaata.

Moitteettomasti hoidetulle vanhalle hautausmaalle on haudattu lukuisia
paikallisia merkkihenkilöitä.

Aleksis Kiven haudan sanotaan olleen  yksi syy, miksi seuraavan sukupolven taiteilijoita alkoi
kerääntyä Tuusulanjärven maisemiin. Myös taitelija Pekka Halonen on haudattu tänne.
Tien puolella kirkkoon tulijaa tervehtii syreenien upea tuoksu.