keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Keski-ikäisen elämäntaparemppa jatkuu - Aamiainen uusiksi (taas)

Puoli vuotta on pitkä ja lyhyt aika. Jotenkin tässä elämäntaparemppailussa on niin helppo sortua siihen perinteiseen laihdutusajatteluun ja pettyä itseensä, että enkö minä tämän enempää ole saanut aikaiseksi. Mutta sitten kun aloin pohtia aikaa taaksepäin viime syksyyn, niin kyllähän tässä on paljon tapahtunut, vaikka se ei kiloissa näykään. Pääasia onkin, että se tuntuu kropassa ja pääkopassa. Pienin askelin eteneminen on sopinut minulle todella hyvin ja elämäntaparemontoinnista ei ole tullut stressinaihe. 

Muutoskohde nro 3 on liikunta, erityisesti kuntosaliharjoittelu tärkeänä osana viikon liikuntasaldoa. Siihen palaan myöhemmin tarkemmin, mutta sanonpa vain, että tuntuu hyvältä, kun on lihakset töitä tehneen tuntuiset. Muutoskohde nro 2 oli jo tavallaan ruoka, monta hyvää tapaa omaksuin alkuvuoden aikana detoxin myötä. Ravinto on kuitenkin se pahin kompastuskivi minulle ja samaan aikaan tärkein avain painonpudotukseen. Niinpä neljäs remonttikohde on jälleen ruoka. Tällä kertaa lähdin hakemaan apuja asiaan ravintovalmentajalta. Pihdeillä mittailtiin rasvoja eri puolilta kehoa ja tuloksia sain niin millimetreinä (tai ehkä ennemmin senttimetreinä, kyse kun on niistä pihtien väliin jäävistä rasvapoimuista), prosentteina (rasvaprosentti) kuin kiloinakin (rasvaton massa). Onhan se aika brutaalia, kun vuosien väärät ruokailutottumukset tuijottavat paperilta armottomalla katseellaan. 

Luvuista voisi masentuakin, mutta mieluummin kuitenkin turvaudun toimintaan. Luvut viittaavat siihen, että insuliinin kanssa voi olla haasteita joko nyt tai viimeistään tulevaisuudessa, ellei jotain muutosta elämäntavoissa tapahdu. Niinpä aamiaisrutiini laitettiin taas uusiksi. Olin nimittäin juuri alkuvuodesta siirtynyt yhdestä pienestä voileivästä kunnon lautaselliseen puuroa tai vaihtoehtoisesti munakkaaseen. Nyt lähtivät hiilihydraatit aamiaislautaselta, tavoitteena pitää verensokeri tasaisempana koko päivän ajan ja siten vähentää helmasyntiäni, iltanapostelua. Ei leipää, ei puuroa - mitä minä sitten oikein syön aamulla? En tiedä kumpi tökkii enemmän, pää vai vatsa, mutta jotenkin ajatus jauhelihasta tai broilerista aamiaisella tuntuu todella vieraalta.

Mitä sitten olen syönyt aamuisin? Tässä muutama esimerkki: 
  • Savulohisalaattia
  • Pinaatti-lehtikaalimunakasta, höyrytettyä parsaa, tomaattia ja korianteria
  • Salsalla höystettyä munakokkelia ja edelliseltä illalta jäänyttä entrecotea, lisäksi avokadoa, lehtikaalia ja tomaattia
  • Valkuaismunakasta, pekonia, herkkusieniä, parsaa ja aasialaista coleslaw'ta
  • Broileri-kasviswokkia

Aamun ateriaani kuuluu reilusti proteiinia ja vielä reilummin kasviksia. Meneillään oleva parsakausi näkyy kyllä lautasella, aika monta kertaa aamun vihreän virkaa on toimittanut ihana vihreä parsa. Kananmunat eri muodoissaan ovat helppo ratkaisu, mutta vatsani ei arvosta päivittäistä kananmunien syömistä. Hyviä vaihtoehtoja on siis kuumeisesti hakusessa. Coachini Tytti kehotti syömään aamuisin kuin kuningatar. Eikö kuulosta aika paljon kivemmalta kuin kitudieetti? 

Muutoksen olen jo huomannut, sillä tuhdimpi aamuateria pitää nälkää pitkään ja siten houkutus välinaposteluihin on kadonnut ilman sen suurempaa itsekuria. Iltaan asti vaikutus ei ihan vielä tunnu kantavan, eli urakka on kesken. Mutta jälleen, maltti on valttia ja askel kerrallaan laitetaan asioita kuntoon. 

Oletko sinä noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota? Mitä sinun aamiaiseesi kuuluu? 







torstai 14. huhtikuuta 2016

Kolme ruislastua, kolme dippiä | Makutestissä Linkosuon uudet Ruislastut

* tuotteet saatu maisteltaviksi Linkosuolta

Kevätmessuilla pääsin maistelemaan Linkosuon uusia uunipaahdettuja ruislastuja ja sain niitä mukaan kotiinviemisiksi ja perheen armottomien makutuomarien testattavaksi. Linkosuon ruissipsejä olen käyttänyt paljon, ne on kätevä täyttää vaikkapa savulohi-ranskankermaseoksella. Uudet lastut ovat rakenteeltaan hieman ohuempia ja ne eivät kestä täyttämistä, sillä ohut lastu vettyy helpommin. Sen sijaan dippaukseen nämä lastut sopivat oivallisesti. Kaupassa ruislastut löytyvätkin sipsihyllystä. 

Ruislastuja ei varsinaisesti voi kutsua terveysruuaksi, mutta vähintäänkin tämä on se parempi vaihtoehto naposteluun. Katsotaanpa ruislastuja hieman ravintosisällön näkökulmasta. Samaan aikaan talosta löytyi myös sour cream & onion sipsipussi, joten tässäpä lukuja: 

Ravintosisältö 100 g
Ruislastu Perunalastu
Energia 400 kcal 550 kcal
Rasva 13 g 35 g
josta tyydyttyneitä rasvahappoja 1 g 16 g
Hiilihydraatteja 56 g 55 g
josta sokeria 7,6 g 3,9 g
Ravintokuitua 13 g 5,0 g
Proteiini 12 g 6,2 g
Suola 1,6 g 1,5 g
 

Lastut on paahdettu uunissa ja sisällöstä 52 g on täysjyväruista. Tämä näkyy ravintosisällössä: tuplasti proteiinia ja kuitua sekä reilusti vähemmän rasvaa - erityisesti tyydyttynyttä rasvaa todella vähän. Ja tuhti rukiinen maku varmistaa myöskin sen, että näitä ei ehkä tule napsittu ihan niin holtitonta tahtia kuin perunalastuja. Sitä kautta kulutuskin voi jäädä järkevämpiin mittasuhteisiin. (Ainakaan minulla ei sipsipussista napsiminen ikinä jää siihen yhteen kouralliseen. Ikinä.) Ja vielä yksi plussa: Ruislastuissa ei ole käytetty arominvahventeita. 


Mitä makuraati sitten sanoi? Ensi alkuun suhtautuminen oli vähän epäilevää, mutta kummasti ne ruislastut kuitenkin katosivat lautasilta. Suosikiksi valikoitui sour cream & onion, joka on poikien suosikki myös perunalastuissa. Itse tykkäsin lopulta eniten ranchin tomaattisesta mausta. Hyvät dipit vielä lisukkeeksi ja tässä on terveellisempi vaihtoehto lätkäkatsomoon. 

Kolme dippiä syntyy nopeasti, mittasuhteet maun mukaan: 

Guacamole

avokado, 1 rkl ranskankermaa, loraus limemehua, suolaa (halutessasi voit lisätä tähän tuoretta korianteria, chiliä ja pieneksi hakattua tomaattia)

Pikasalsa

puoli purkkia Mutti-tomaattimurskaa, desin verran chiliketsuppia, suolaa, tabascoa


Ranskankermakastike

ranskankermaa (17 % laktoositon on hyvää), dijon-sinappia, hunajaa, suolaa, pippuria, tuoretta basilikaa





maanantai 4. huhtikuuta 2016

Suksilla

Hupsansaa, tulikin pieni blogitauko. Pääsyyllinen siihen on reilun viikon mittainen loma Levillä, mutta kyllä täytyy myös tunnustaa, että bloggausinspiraatio on ollut viime viikkoina vähän kateissa. Lumen ja auringon hohteessa oli hyvä ladata akkuja kevään haasteisiin. Happea on otettu oikein isoina annoksina, sillä kuusi päivää vietettiin aktiivisesti ulkosalla aamusta iltaan. Vain yksi päivä kului sisäaktiviteeteissa, kun sateisen harmaa sää ei houkutellut ladulle eikä rinteeseen. 



Lappi on kevättalvella, maalis-huhtikuussa parhaimmillaan. Lukuisia kertoja olemmekin jossain vaiheessa kevättä ajaneet pohjoiseen nauttimaan metrin korkuisista hangista ja keväisesti lämmittävästä auringosta. Sään puolesta aivan täydellisiä päiviä osui reissuun muutama. Silloin pakkanen huoltaa rinteet ja ladut luistaviksi yöaikaan ja aurinko hellii ulkoilijoita päivällä lämpötilan noustessa plussan puolelle. Aamupäivästä laskettelusuksien alla rapisee rinnekoneen tasoittama jäinen rinne, mutta iltapäivällä varsinkin etelään päin laskevat rinteet pehmenevät sitten kovasti. Murtsikat toimivat, kun pitoa on tarpeeksi. Keväinen latu kyllä huolehtii luistosta, ellei sitten ihan vesikeliksi mene. 

Ruokavalio ja salitreenit olivat viime viikolla lievästi sanottuna tauolla, mutta liikkuvainen viikko tuli vietettyä silti. 

La: Laskettelua. Päivän punttitreenit tuli hoidettua, kun nostelin perheen nuorinta hissiladulta (aika monta kertaa nimittäin tipahti sompahissistä) ja opetin häntä laskettelemaan. Poika oli sitä mieltä, että tämä ei muuten ole kivaa hommaa ollenkaan, joten olipa aika raskas aamupäivä. Pikkuhiljaa laskettelu alkoi kuitenkin sujua ja pian päästiinkin jo viilettämään pienimpiä rinteitä alas yhdessä. Kokoonpanoja vaihtelemalla kaikki pääsivät vauhdin makuun itselleen sopivassa määrin.

Su: Hiihtopäivä. Leviltä löytyy mukavia hiihtoreittejä monenlaiseen makuun. Koko perheen voimin hiihdimme Luvattu maa-nimiseen latukahvilaan. Matkaa kertyi reilut 7 km suuntaansa eli sellainen 14,5 km lenkki tuli tehtyä. Talven ensimmäiset hiihtokilometrit minulle! 

Hiihtoeväänä oli mukana myös kuivalihaa eli räystään alla kevätauringossa kuivatettua
poron sisäpaistia. Herkkujen herkku! 

Ma: Rinteeseen. Tunturin huippu oli sumupilven peitossa ja korkealla jäinen sade pisteli kasvoja. Koko päivä silti viihdyttiin laskettelemassa. 

Ti: Hiihtoretki. Ensin noin 10 km Marja-Leenan latukahvilaan, sitten parin kilometrin siirtymä Luvattuun maahan ja vielä 7 km takaisin mökille. Kuopus hiihteli tällä kertaa vähän lyhyemmän reitin, kun sai tädiltään autokyydin osalle matkaa. Innokkaimmat hiihtäjät (en minä) kävivät vielä ylimääräisen kympin lenkin. Hiihtäminen on kyllä tehokas laji, sykemittarin mukaan kulutus oli lähes 1200 kcal, vaikka vauhti ei päätä huimannut. 

Lapset hiihtävät vaikka millaisia matkoja, kun energiatankkaus on kohdillaan...

Ke: Sadepäivä. Leviltä löytyy ulkoaktiviteettien lisäksi paljon muutakin puuhaa. Levillä on kaksikin keilahallia, joissa voi mitellä perheen keilamestaruudesta. Talviurheiluun löytyy hyvät valikoimat varusteita Levin urheiluliikkeistä ja pääsiäisen aikaan myös hyvillä alennuksilla. Ensin shoppailtiin talvikamppeita alennusmyynneistä, sitten käytiin keilaamassa ja päälle vielä kylpylään uiskentelemaan. Illalla vielä Panimon kellarissa makoisat ruuat pitkän päivän päätteeksi. 

To: Ylläs. Leviltä on matkaa Ylläkselle noin 50 km, joten lähdimme vaihtelun vuoksi sinne laskettelemaan. Ylläs mainostaa olevansa ykkönen, enkä ole siitä eri mieltä. Pidän Ylläksen pitkistä ja leveistä rinteistä ja nehän olivat aamusta ihanan rapeassa kunnossa. Mukavasti ylös gondolihissillä ja sitten vain antaa mennä. 



Pe: Viimeinen rinnepäivä Levillä. Tässä vaiheessa keski-ikäinen kroppa alkoi jo ilmoitella kaiken tämän aktiivisuuden riittävän hetkeksi. Polvet olivat oikutelleet hieman jo pitkin viikkoa, mutta perjantaina sitten oli pakko antaa periksi, kun särky alkoi käydä ylivoimaiseksi. Onneksi parin päivän lepo näyttäisi nyt auttavan, enkä saanut pidempiaikaista riesaa nivelrikostani tällä kertaa. 

Meno- ja paluumatka taitettiin kahdessa osassa, mennessä stopattiin yöksi Ouluun ja palatessa mummolaan. Näin vältyttiin 12 tunnin istumamaratonilta, vaikka kyllä se 10 tuntiakin istumalihaksissa tuntuu. Kotona olikin sitten jo odottamassa kevät! Vaikka Lappiin on matkaa kovasti, on se aina vain sen vaivan väärti. Etelän talvet eivät nykyisellään ole oikein mistään kotoisin, mutta pohjoisessa pääsee nauttimaan talven parhaista puolista pitkälle huhtikuuhun asti.