Apetit Tuorekset - Kiireisen arjen pelastaja

* tuotteet saatu Apetitilta tutustuttavaksi

Maanantai. Jääkaapissa on viikonlopun jäljiltä vain valo ja hillopurkki. Töistä kiire kotiin, kauppaan pitää ehtiä, lapsille pitää saada äkkiä ruokaa lautaselle ennen illan treenikuskausrumbaa. Istut ruuhkassa / myöhässä olevassa junassa, otsasuoni alkaa jo tykyttää. Mistä minä nyt tähän hätään jonkun maistuvan ja terveellisen ruuan keksin?  Kasviksia en ainakaan ehdi alkaa pilkkomaan, syököön vaikka eineslihapullia... Eihän kuulosta yhtään tutulta? Oma arkeni on näyttänyt vuosia juuri tuolta, ainakin satunnaisesti. Joskus vain on niitä päiviä, jolloin tunnit eivät tunnu riittävän mihinkään. Erilaiset valmisruoat ja -ateriat tuntuvat valtaavan kasvavassa määrin hyllytilaa ruokakaupoissa, sillä arki on monessa perheessä kiireen tahdittamaa. Samaan aikaan kasvisruoan suosio on nopeassa kasvussa. Tähän saumaan iskee Apetit uudella Tuorekset-tuotesarjallaan. 

Mitkä ihmeen Tuorekset? Tuorekset ovat tuoreita ja heti käyttövalmiita kasviksia, jotka ovat valmiiksi pestyjä, kuorittuja ja pilkottuja. Kasvissekoitukset on koottu siten, että ne kypsyvät yhtä aikaa. Pakkauksissa on kiinnitetty erityistä huomiota kasvisten tuoreuden säilymiseen. Valikoima elää sesonkien mukana ja Tuoreksissa käytetään mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita. Tuores-rasia säilyy jääkaapissa vajaan viikon, eli kyse on tosiaan tuoretuotteesta. 

Miksi Tuorekset? Eikö nyt jokainen uusavutonkin sentään osaa kasviksensa pilkkoa ihan itse? Kyse ei olekaan osaamisesta tai sen puutteesta, vaan helppoudesta ja hävikin minimoinnista. Suomalaisten kuluttajien mukaan suurimmat kasvisten käyttöön liittyvät haasteet ovat arjen kiireet ja tunne siitä, että kasviksia tulee ostettua liikaa ja osa niistä päätyy nahistuneina biojätteeseen (Apetitin ja Helsingin yliopiston kuluttajatutkimus, elokuu 2016). Tunnustan, tuli ostettua ihana raikas keräkaali ja puolet siitä jäi pilaantumaan jääkaappiin. Voi sitä huonon omantunnon määrää, kun ruokaa joutuu heittämään pois. Jokainen suomalainen tuottaa ruokahävikkiä 23 kg vuodessa. Kotitaloudet tuottavat elintarviketeollisuuteen verrattuna kolmanneksen enemmän ruokahävikkiä. Tässä Tuorekset tulevat avuksi. Kun pakkauskoko on mietitty sopivaksi, kasviksia voi syödä monipuolisesti ilman kasvavaa biojätevuorta. 

Sain lanseeraustilaisuudesta mukaan kylmälaukullisen kasviksia, joten kasvisten lisääminen lautaselle on viimeisen viikon ajan ollut helpompaa kuin koskaan. Tuorekset on pakkauskooltaan (200-350 g) suunniteltu kerralla käytettäviksi, ja pääsääntöisesti rasiallinen tulikin syötyä yhdellä aterialla. Minulta on joskus kyselty, kuinka ehdin aamulla tehdä wokkeja, salaatteja ym. aamiaiseksi. Totta kai kasvisten pilkkomiseen ja paistamiseen menee aikaa, ja se jää helposti kiireessä tekemättä. Tuorekset tekivät kokkaamisesta entistä nopeampaa. Kasvikset pannulle, pari minuuttia, edelliseltä päivältä jäänyttä broiskua sekaan, vähän mausteita ja wokki on valmis alle viidessä minuutissa. Siihen helppouteen jäi itse asiassa hiukan koukkuun. Ei tiskiä, ei biojätevuorta, ei jääkaappiin unohtuneita nahistuneita kasviksia. Vain tuoreet, värikkäät, herkulliset kasvikset lautasella, aterialla kuin aterialla. Ja Tuoreksethan ovat juuri niin monikäyttöisiä kuin kasvikset muutenkin. Mihin vain tarvitset pilkottuja kasviksia, Tuorekset ovat varteenotettava vaihtoehto. 

Vielä loppuun reseptivinkki. Tätä ihanuutta oli tarjolla Apetitin tarjoamalla lounaalla ja ihan varmasti tulee tehtyä toistekin. Yksinkertaista ja hyvää. 

Kasvispapupannu

1 rs = 200 g Sienestäjän pannuvihanneksia

öljyä

285 g mustapapuja suolaliemessä

1 ps SpiceUp! Sataykastiketta

tarjoiluun mozzarellapalloja

Wokkaa kasviksia öljyssä muutama minuutti. Valuta pavuista liemi ja lisää pavut wokkiin. Lisää maustekastike ja kuumenna. Viimeistele pienillä mozzarellapalloilla ja tuoreilla yrteillä. 

Hävikkiviikko haastaa meidät taas pohtimaan ruoankulutusta.

Miten sinä vähennät ruokahävikkiä? 

Silvopleen energiajuoma

Elämäntaparemontointiani pidempään seuranneet saattavat muistaa joitakin aiempia seikkailujani vihersmoothieiden maailmassa. Kovalla tohinalla on hankittu vihersmoothiejauhetta, joka vastasi maultaan lähinnä koiranoksennusta ja blenderiä on rasitettu erilaisilla vihannescocktaileilla, joiden maku muistutti lähinnä nestemäistä salaattia. Olenkin suosiolla hylännyt vihreät smoothiet lähes kokonaan, korkeintaan varovaisesti lisännyt kannuun kurkkua, pinaattia tai nokkosjauhetta. Smoothierepertuaarini on siis hyvin marjapainotteinen, missä sinänsä ei ole mitään vikaa. 

No, kävin männäviikolla juhlimassa Silvopleen uutta kirjaa. Laajensin sitten makumaailmaani Silvopleen herkkupöytien äärellä ja kokeilin epäilyttävän tummanvihreää juomaa. Ja kas, johan alkoivat makunystyrät hyrrätä onnesta! Nyt löytyi vihersmoothie, joka maistuu jopa minulle. Kotimatkalla poikkesin hakemaan Ruohonjuuresta kassillisen kaikkea, mitä en ole ennen maistanut. Kotona laitoin tehosekoittimen töihin ja niin minusta ja vihersmoothiesta tuli kaverit. 

Lapset hirnuivat vihreälle smoothielasilleni, kun sanoin sen olevan spirulinapirtelöä. Hyvin on Mäkkärin mainokset muistissa. Eivät suostuneet kuitenkaan maistamaan. Ei haittaa, enemmän jäi minulle. 

Silvopleen energiajuoma

1 avokado

1 banaani

1 tl spirulinajauhetta

4 tl vehnänorasjauhetta

5 dl omenamehua

(halutessasi voit lisätä joukkoon proteiinijauhetta)

Blenderiin ja sursur.

Aiemmista vihersmoothiekokeiluistani ja detox-kokemuksista voit lukea vaikkapa täältä.

Miten sujuu elämäntaparemontti? (seuraa paljastus)

Miten sopivat yhteen sanat kesä ja elämäntaparemontti? Veikkaan, että keskimäärin aika huonosti. Melko harvalle juolahtaa kesähelteillä lomasta nautiskellessa mieleen, että nyt muuten alan laskea kaloreita enkä tänä kesänä syö yhtään jäätelöä ja grilliinkin laitan vain kesäkurpitsaa. Enkä ota sitä ihanaa viileää valkoviiniä lounaalla ja käyn helteestä huolimatta salilla viidesti viikossa. Hatunnosto niille, jotka pysyvät kesällä normirytmissä! Minä en nimittäin pysynyt. 

Kesä ei tosiaankaan ollut minulle elämäntaparemontoinnin kulta-aikaa. En aloittanut mitään uutta projektia (paitsi hetken aikaa laskin niitä kaloreita kalorilaskurin avulla). Jo opituissa tavoissakin tapahtui kovasti lipsumista. Toisaalta hitaan remontin hyvä puoli on se, että ne hyvät tavat ehtivät aika tehokkaasti juurtua. Niinpä jotkut asiat tulivat jo ihan selkäytimestä, ilman sen kummempaa kärvistelyä tai erikseen pohdintaa. Yksi näistä on aamiainen. Vähähiilihydraattinen aamiainen on osoittautunut niin toimivaksi ja minulle sopivaksi tavaksi, että siitä pidin mielelläni kiinni silloinkin, kun hotellin aamiaisbuffetin tarjonta ei siihen varsinaisesti kannustanut. Keväällä opittu tapa napsia d-vitamiinit, magnesiumit ja monivitamiinit pysyi myös läpi kesän. Kahvihammasta ei kolottanut eikä kännykkää tai tablettia tullut selattua sängyssä. Jotain ihan oikeaa, pysyvää muutosta on siis tapahtunut. 

Kesän aikana tuli kyllä syötyä jäätelöä, välillä jopa päivittäin. Sen verran oli kuitenkin järki päässä, että älysin edes joskus valita pienemmän vaihtoehdon sen ihanan Daim-tuutin sijaan. Karkkiakin meni ääntä kohti, en siis vieläkään ole tajunnut, kuinka helposti yksistä "viattomista" tuliaiskarkeista pamahtaa sokerikoukku taas päälle. Kuntosalilla en ole käynyt kuukauteen. Kas kummaa, kun tuli eilisestä ylävartalotreenistä taas kaikenlaisia lihaksia kipeäksi. Kaikki tämä viimeisten kahden kuukauden syöksykierre kohti kroonista sokerihumalaa huomioiden, en todellakaan odottanut innolla tapaamista ravintovalmentajan kanssa. Enkä varsinkaan odottanut mitään kummoisia tuloksia Biosignature-mittauksesta. Biosignaturessa kehon rasvat altistetaan armottomalle tarkastelulle puristamalla löysät lihat pihtien väliin. Vertailutulos oli huhtikuulta, eli nyt nähtäisiin, mitä neljässä kuukaudessa on tullut tehtyä. Armottomasti. 

Ja yllätysten yllätys. Rasvaprosentti oli pudonnut 4 prosenttiyksikköä. Korkea se on toki edelleen (27 %), mutta suunta on oikea. Millimetrejä on lähtenyt vähän kaikkialta. Pohkeet ovat kaventuneet, takareisistä on kadonnut löysää, jopa se hiilarimittari eli jenkkakahvat olivat sulaneet kevään ja kesän aikana. Mahdollisista insuliiniongelmista viestivät yläselän siivet olivat kutistuneet selvästi. Mitä mitä mitä! Milloin tämä on tapahtunut? Silloinko kun vedin jäätelöä auringonpaisteessa ja ainut hiki johtui ulkolämpötilasta?! Vaakalukemat eivät nimittäin ole vihjanneet millään tavalla, että rasvaa on kadonnut taivaan tuuliin. 

Voiko tulla isompaa buustia elämäntaparemontointiin kuin tällaiset konkreettiset lukemat kehonkoostumuksesta? Jotain on selkeästi tullut kesän aikana tehtyä oikeinkin, koska lomakiloja ei tullut ja rasva palaa. Tästä vedän nyt rohkeasti pari johtopäätöstä, täysin omiin kokemuksiini pohjautuen. Tiedostan, että kuvio ei toimi kaikilla samalla tavalla, joskin jotain universaaleja yhtäläisyyksiä voi olla. 

1) Lihaskuntotreeni - minun tapauksessani kuntosali - on erittäin tärkeä tekijä minun hyvinvoinnilleni. En ole ns. linnunluinen ollut koskaan, vaan nuorenakin minulta löytyi lihasta. Lihakseni pitävät siitä, että ne laitetaan töihin ja kiitokseksi saan hiukan vapauksia ravintopuolella. Lihasmassa nimittäin kiihdyttää aineenvaihduntaa. Johtopäätös: Lisää salitreeniä ja ennen kaikkea säännöllisemmin. Tavoitteeksi 3 x viikossa. 

2) Proteiinipitoisen (ja vähähiilihydraattisen) aamiaisen vaikutus verensokeriin ja päivän ruokarytmiin on minulla merkittävä. Kun syön kunnon aterian aamulla, verensokeri ei tee myöhemminkään päivällä niin helposti välinaposteluun houkuttelevia kuoppia. Sopii minulle erinomaisesti. Välillä laiskuuksissani "tyydyn" aamulla voileipään, ja sitten onkin taas nälkä hetken päästä.

Ja miten sitten tästä eteenpäin? Joudun perustelemaan itselleni salille lähtöä aika voimallisesti, eli se ei ole vielä riittävästi rutinoitunut. Sali + keskivartalon huolto pilateksen avulla ovat siis seuraavana projektina. Menköön syömiset vaikka vähän päin prinkkalaa, mutta kroppa tarvitsee nyt liikettä. Hassua kyllä, liikunnasta terveellä tavalla väsynyt elimistö osaa myös vaatia oikeita rakennusaineita. Treeni siis tavallaan kannustaa syömään oikein (tai vähemmän väärin).

Tässä muutama kesäinen ateriakuva. On sitä syöty ihan oikeaakin ruokaa, eikä pelkkää jäätelöä. Joskus lautasella on ollut hieman yllättäviäkin aineksia...

Hotelliaamiaiset tuottivat hieman päänvaivaa Kroatiassa. Paistetut kananmunat, juusto ja
kasvikset muodostivat perusrungon pullamössön välttelyssä. Parhaina päivinä tarjolla oli
herkullista kasvispaistosta, huonoina päivinä 90 % rasvaista pekonia. 

Salaatti on mainio aamiainen. Aina löytyy kaapista jotain salaattiin sopivaa. 

Munakasta tulee syötyä 2-3 kertaa viikossa. Lehtikaalimunakas on erityisen herkullista.

Munakas pelasti myös Tallinnan reissulla, F-Hooneen versio oli tällainen.

Guacamolella, salsalla  ja kasviksilla täytetty burgeri ei ole ihan huonoin vaihtoehto. Miinusta
valkoisesta sämpylästä. Kastikevalinnat ja ranskalaisten poisjättäminen vaikuttavat kalorimäärään isosti.

Linsseillä täytettyä kesäkurpitsaa. Ai että oli hyvää! 

Sellainen perussetti, kun ei ole viitsinyt muuta kasvislisuketta tehdä kuin vihreän salaatin. 

Reissussa tuli syötyä myös mustekalaa. Ei edelleenkään ole ykkössuosikki, mutta tätä sentään pystyi leikkaamaan
veitsellä. Sellaisenkin lonkeron olen kerran saanut ravintolassa, että siihen ei veitsi pystynyt. 

Perinteistäkin perinteisempi kesäherkku, mustikkamaito. Mitä niitä ihania mustikoita
aina ajamaan soseeksi blenderillä, kyllä ne maistuvat ihan sellaisenaankin. Mausteena
tuoretta minttua. 

Tässä omenapiirakassa oli todella paljon omenaa, eli lasketaan melkein terveysruoaksi. Ainakin parempi vaihtoehto
kuin samassa vitriinissä majaillut daim-kakku. 

Satu Silvo ja Silvoplee: Hernetempeh-minttusalaatti

* kirja saatu tutustuttavaksi kustantajalta

Satu Silvo ja Virpi Melleri ovat juuri julkaisseet mehevän tietopaketin kasvisruoasta ja sen terveysvaikutuksista, Satu Silvo ja Silvoplee - Elinvoimaa kasvisruoasta. Kirjassa käsitellään kasvisruokaa, elävää ravintoa ja vatsan hyvinvointia vahvasti Sadun omiin kokemuksiin peilaten, mutta kirja tarjoaa samalla laajan kattauksen tietoa jokaiselle hyvinvoinnista kiinnostuneelle. Teksti on sujuvaa, ja lukijaa koukutetaan sopivin väliajoin anekdooteilla Sadun elämästä. Näin vältetään onnistuneesti kokonaisuuden näivettyminen tietokirjamaiseen kuivuuteen. 

"Kutsun sinut makumatkalle, mutta myös kuuntelemaan kehoasi, 

haastamaan vanhoja ajatusmallejasi ja arvostamaan itseäsi enemmän." 

- Satu Silvo kirjan alkupuheessa -

Kirjan vahvuus on sen positiivinen fiilis. Usein keskustelu kasvisruoasta vs. sekasyömisestä menee puolin ja toisin syyllistäville raiteille. Tässä kirjassa ei demonisoida lihaa ja saarnata ainoasta oikeasta tavasta syödä, vaan tuodaan esille kasvisruoan hyviä puolia. Tekstissä kulkevat sulassa sovussa Kinnusen läskisoosi ja auringonkukansiementen idättäminen. Yhdistettynä Silvopleen herkullisiin resepteihin ja Pia Inbergin lumoavan kauniisiin kuviin, koossa on paketti, joka houkuttelee avaamaan ajatuksia uusille ruokaelämyksille. Eikä pidä sivuuttaa sitä, että Satu Silvo on upea lähettiläs kasvisruoalle. Jos joka-aamuisella vehnänorasmehun nauttimisella saisin murto-osankin Sadun hehkusta, niin sitä pitää kyllä kokeilla!

Sitten niihin resepteihin. Testasin heti tuoreeltaan inspiraation vallassa kirjan resepteistä kaksi. Hernetempeh-minttusalaatti ja vihreä energiajuoma osoittautuivat molemmat herkuiksi, joita tulen varmasti tekemään uudestaan ja uudestaan. 

Hernetempeh-minttusalaatti (neljälle)

400 g kotimaista hernetempeä

suolaa

100 g sokeriherneenpalkoja

100 g herneitä 

Kastike

1 rkl omenaviinietikkaa (korvasin valkoisella balsamicolla, hyvää sekin)

4 rkl öljyä kastikkeeseen + tilkka tempen paistamiseen

1 rkl vaahterasiirappia (korvasin juoksevalla laventelihunajalla)

valkopippuria

1 dl tuoretta minttua ja herneenversoja 

Kuutioi tempe ja pyöräytä kuutiot kulhossa öljytilkan ja suolan kanssa. Paista kuutiot kevyesti pannulla kauniin ruskeiksi. Leikkaa sokeriherneet parin sentin paloiksi ja keitä herneenpalkoja sekä herneitä pari minuuttia. Itse oikaisin tässä mutkan suoraksi ja käytin herneenpaloista riivityt herneet sellaisenaan, nyt kun ne ovat parhaimmillaan. 

Yhdistä tempe ja herneet lautaselle. Sekoita kastike ja valuta kasvisten joukkoon. Mausta vielä suolalla ja valkopippurilla. Viimeistele tuoreella mintulla ja herneenversoilla. Itse laitoin koko komeuden vielä salaattipedille. Herkullinen ja todella ruokaisa salaatti valmistui alle 10 minuutissa. 

Ja tältä se sitten näytti kotikeittiössä tehtynä: 

Loppuun vielä hiukan jälkiruokaa. Tätä muhkeaa porkkanakakkua tarjottiin muiden herkkujen ohella Silvopleessä kirjanjulkistustilaisuudessa. Resepti löytyy kirjasta. Saattaa joutua kokeilemaan. To do - listalle päätyi myös visiitti Silvopleehen lounaan tai herkullisen välipalan merkeissä. Kun ruoka on kaunista, herkullista, käsityönä tehtyä ja vielä terveellistäkin - mitä muuta ruoalta voisi toivoa? 

Kantarellirisotto

Kantarellisesonki on täysillä käynnissä, joten erilaiset sienireseptit ovat kovin ajankohtaisia. Kantarelli on omasta mielestäni sienten ehdoton ykkönen. Sen aromikas, mutta lempeä maku sopii monenlaisiin ruokiin. Kantarellikeitto on täydellinen aloitus juhlavallekin illalliselle ja kalalle ei ole parempaa kumppania kuin kantarellikastike. Risotto on muhkea ateria jo itsessään, vaikka se klassisessa italialaisessa ateriassa kuuluukin pastan vaihtoehtona väliruokien kastiin. Riisiruoat eivät kuulu perusruokalistalleni, mutta ihanat kantarellit houkuttelivat hakemaan vaihtelua kotikokkaukseen kantarellirisotosta. Klassiseen risotto-ohjeeseen kuuluu yleensä valkoviini tai juhlavammassa versiossa shampanja. Tällä kertaa kuitenkin vaihdoin viiniksi makean täyteläisen jälkiruokaviinin, joten lopputulos on maultaan todella kermaisen pehmeä. 

Sananen kermasta ja kermaisuudesta: Kerman lisääminen risottoon lienee ikuinen kiistan aihe kulinaarisessa maailmassa. Monissa ohjeissa näkee käytettävän kermaa, mutta klassiseen risottoon se ei kuitenkaan kuulu. Risoton kermaisuus syntyy riisin tärkkelyksen irtoamisesta käytettyyn nesteeseen, eikä kermaisen rakenteen aikaansaamiseen siis varsinaisesti tarvita kermaa. Ilman kermaa myös raaka-aineiden maku tulee puhtaammin esille. Eikä pieni asia ole sekään, että kermasta tulee risottoon ylimääräisiä kaloreita. Eli minun keittiössäni saa risottoa ilman kermaa. 

Ja sitten kokkaamaan: 

Ainekset

reilu puoli litraa kantarelleja paloiteltuna

200 g risottoriisiä 

1 shalottisipuli pieneksi silputtuna

litra sienilientä (1 litra kiehuvaa vettä, 4 rkl kantarellifondia)

puoli desiä makeaa jälkiruokaviiniä (Tokaji Aszua sattui löytymään kaapista)

Viimeistelyyn

suolaa

raastettua parmesaania

Paloittele sienet ja paista ne pannulla. Siirrä sienet odottamaan. 

Sulata korkeareunaisella pannulla pari nokaretta voita. Kuullota riisi ja sipulisilppu voissa läpikuultavaksi. Lisää sieniliemeen viini. Ala lisätä nestettä vähitellen. Sekoittele kypsymisen aikana ja lisää nestettä tarpeen mukaan. Risoton pitää pysyä koko ajan löysänä. Maistele välillä riisin kypsyyttä. Kun riisi alkaa olla sopivan napakkaa eli al dente, ota pannu pois levyltä, sekoita paistetut kantarellit risoton joukkoon ja mausta risotto suolalla. Tarjoile välittömästi raastetun parmesaanin kera. 

Pinkkiä puutarhassa

Tämä kesä on ollut puutarhahommista lepovuosi. Viime vuonna urakoitiin niin paljon, että innostusta pihan kaiveluun ei oikein löytynyt koko kesänä. Onneksi perennaistutukset antavat puutarhurille vähän vapaatakin, sillä kerran kunnolla tehty kukkapenkki tuottaa iloa vuodesta toiseen ja sallii hoitonsa puolesta välivuodenkin, jos puutarhurin motivaatio on tilapäisesti hukassa. Niinpä tänä kesänä on nautittu aiemmin tehtyjen töiden tuloksista eli suloisen pinkistä kukinnasta. 

Lumeton pakkasjakso koetteli talvella kasveja, ja keväällä puutarhan tilanne näytti varsin huonolta, kun ruusut ja ruusuangervot eivät antaneet minkäänlaisia elonmerkkejä, ja kärhökin lähti kovin hitaasti kasvuun. Niinpä kesän kukkaloisto tuntuu nyt jotenkin erityisen ihanalta, kun ehdin jo pelätä pahinta. Onneksi pahimmalta tuholta kuitenkin vältyttiin ja viime kesänä alkanut pinkki villitys on tänä kesänä näkynyt puutarhassani täydessä loistossa. Pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyt pääsevät minusta juuri kukissa parhaiten oikeuksiinsa, muutenhan nuo värit eivät erityisesti kuulu lempiväreihini. Pinkki muodostaa myös kauniin kontrastin lehtien vihreydelle. 

Pinkit vinkit puutarhurille

Istutusaltaan kuningatar on pajutuessaan kiipeilevä jalokärhö 'Hagley hybrid'. Versot kuolevat syksyllä ja homma alkaa alusta keväällä. Yksi suuria jännitysmomentteja olikin, jaksaako tämä edellisenä kesänä istutettu kärhö nousta mullasta talven pakkasten jälkeen. Ja sieltähän se nousi pitkän odotuksen jälkeen entistä ehompana! Pajukehikko alkoi käydä liian pieneksi, kun kärhön pitkät versot venyivät pituutta reilusti parimetrisiksi. Edessä onkin viimeistään keväällä uuden tuen hankkiminen, jotta kasvutilaa olisi enemmän. Kärhön kukinta on upea ja se kestää pitkään. Ensimmäiset kukat avautuivat jo kesäkuun lopulla ja vieläkin on muutama nuppu odottamassa. Nyt vain pohdin kuumeisesti, mihin muualle voisin pihassani istuttaa kärhöjä. 

Syksyllä istutin maahan liljojen sipuleita (ja unohdin, mitä olin istuttanut). Lilja 'Algarve' nousi sievästi mullasta, kasvoi pituutta, teki huimasti nuppuja ja voi sitä riemua, kun kukat vihdoin avautuivat. Tämä lilja ei tuoksu kovin voimakkaasti, toisin kuin viereen noussut valkoinen puulilja. Sen tuoksu on niin voimallinen, että harkitsen vakavasti niiden siirtämistä paikkaan, jossa tuoksu ei käy nenään. Liljat vaativat tukea, sillä sade ja tuuli tahtovat piiskata painavat kukat maahan. Muutenhan tämäkin kukka vaikuttaisi olevan kovin helppohoitoista sorttia. Sipulit maahan ja odota kesää. Liljoja istutan syksyllä ehdottomasti lisää, yhdet sipulit onkin jo hankittuna. Samalla liljat saavat syyslannoitteen. Toivottavasti sama kukkaloisto toistuu ensi kesänäkin! 

Ruusuangervo tekee yleensä lehdet ja kukat vanhoihin versoihin, mutta ei tänä vuonna. Pakkanen palellutti oksat, eikä mitään elonmerkkejä näkynyt vielä kesäkuussakaan. Pelkäsin jo, että nyt pitää isolle alueelle hankkia uudet pensaat, mutta ajattelin kokeilla olisiko alasleikkauksesta mitään apua. Ja kas, kun puskat oli leikattu 10 cm korkeudelta mataliksi, uutta kasvustoa alkoi puskea kovaa vauhtia. Kukinta täysin normaalisti ja jopa runsaampana kuin ennen. Sitkeä juuristo kesti siis pakkasen ilman suojaa. 

Yhdeksi kesäkukaksi valitsin pinkin lumihiutaleen. Ei olisi pitänyt. Paikka on ison osan päivästä aurinkoinen, ja lumihiutale lakkaa kukkimasta heti, jos pääsee kuivumaan. Kukinta palaa nopeasti, kun kasvi saa vettä ja lannoitetta, mutta onhan se nyt jossain määrin ärsyttävää, että koko ajan pitäisi olla kastelemassa. Lumihiutaleet siis puolivarjoiseen paikkaan, niin puutarhuri pääsee vähän helpommalla - tai altakasteluruukku käyttöön. 

Vielä sokerina pohjalla pikkuinen akileija, joka pitää sitkeästi majaansa sammalleimujen seassa. Istutin kesällä lisääkin akileijoja. Matala violetti kääpiöjapaninakileija antaa vielä odottaa kukintaansa ensi kesään. Akileija kukkii monissa väreissä ja muodoissa, ja se on yksi suosikeistani pihan kukkijoiden joukossa. 

Minun tämän kesän ykkössuosikkini on vaaleanpunainen lilja. Mitä ihanuuksia sinun puutarhassasi on tänä kesänä kukkinut ja mikä on lempikukkasi? 

Hei hei heinäkuu

Terveisiä blogilomalta! Ihan ei ollut tarkoitus pitää kuukauden taukoa postausten välillä, mutta kesäelämä vei kerta kaikkiaan mennessään ja blogin pariin en siinä hulinassa ehtinyt. Instaa ja FB;tä seuraavat ovat joitakin makupaloja kesän menoista saaneetkin. Pieni tauko teki siinä mielessä hyvää, että nyt taas pää pursuaa aiheita postauksiin. Alkukesästä olikin  ajatusten virta hiukan hiljainen. 

Mitä sitten on viime viikkoina tullut puuhattua? Jalkapalloa, mökkeilyä, marjojen säilömistä, reissuja ja vähän lisää jalkapalloa. Ruokavaliolla on paiskottu vesilintuja laiturin nokasta ja salilla rehkiminen on vaihtunut Pokemonien jahtaamiseen. No, arki koittaa ja sen myötä taas elämäntaparemppaankin löytyy uusi muutoskohde (sen lisäksi, että jo opittuja tapoja palauttelen ahkerasti mieleen). Kovin tyytyväinen olen silti siitä, että kesärepsahdukset eivät sittenkään näy puntarilla. Ehkä joitakin hyviä valintoja on jo juurtunut tiukemminkin pääkoppaan ja selkäytimeen. 

Tässä välähdyksiä kesästä, näistä ja monista muista aiheista lisää tulevina viikkoina! 

Puutarhaa ovat hallinneet pinkit kukat. Toki muitakin värejä löytyy, mutta pinkki on viime kesän istutuksissa ollut selkeästi lempivärini, ja olihan sitä penkeissä ennestäänkin. 

Kesäreissut suuntautuivat Viroon ja Kroatiaan. Molempia voin suositella lämpimästi, Tallinnassa on aina paljon nähtävää ja koettavaa ja Kroatian merellinen kauneus lumosi minut täydellisesti. 

Proteiinipitoisen aamiaisen kokoaminen hotellin buffetista ei välttämättä ole helppoa, varsinkin jos ei halua / voi joka aamu syödä kananmunaa. Tähän vielä lisäksi hedelmiä ja päivä lähti helteessä hyvin käyntiin. 

Ja kyllähän tämän kesän ykkösvillitys rantautui meidänkin perheeseemme. Näitä on jahdattu pitkin Tallinnan katuja ja kävelytetty lapsia maantien laidassa kilometrejä keräämässä. Tämä tyyppi istahti miehen olkapäälle. Pokemon Go! 

Nähdään taas pian!